Ekomatkailua pyöräillen uljaassa Gotlannissa

Matkakuumettako? 

Näin kevään lähetessä on taas aika miettiä tulevan kesän lomaa. Sitä alkaa suunnittelemaan matkaa. Kaipailee kokemuksia muualla kuin arjen ympyröissä. Matkan ei kuitenkaan tarvitse olla lomareissu kauas kaukomaille, jotta kokisi jotain uutta ja jännittävää, sillä aivan läheltä löytyy mahtavia, ennen näkemättömiä paikkoja, jotka tarjoavat ainutlaatuisia kokemuksia ja nähtävyyksiä.

Visbyn kauniita vanhoja rakennuksia

Tässä pientä kuumeennostatusta: kesän 2014 ekomatkamme suuntasimme Gotlantiin (Ruotsin saarelle). Matkan toteutimme loppukesästä, elokuun puolivälin tienoilla, jolloin turistisesonki oli jo mennyt ohi.

-----------------------------------------------------------------------------------------

MATKAPÄIVÄKIRJA

1. päivä

Matkasimme Helsingistä laivalla kohti Tukholmaa.

2. päivä

Aamulla Tukholmassa. Otimme junan Nynäshamniin, mistä lähti lauttamme Visbyyn, Gotlannin pääkaupunkiin. Laiva saapui Visbyyn keskiyöllä. Etsimme läheisen leirintäalueen, pystytimme teltan ja yövyimme siinä.

3. päivä (ensimmäinen pyöräilypäivä)

Aamu valkeni aurinkoisesti. Vuokrasimme pyörät Visbystä (noin 40 euroa per pyörä neljäksi päiväksi, josta käytimme kolme ja tavaralaukku sisältyi hintaan). Kävimme ensimmäisen matkapäivän kunniaksi syömässä letut paikallisessa kahvilassa. Aloitimme pyöräilymme ensin pienellä koukkauksella etelään, Högklintille (kuva: toinen kollaasikuvarivi, neljäs kuva). Näimme peltoja ja lampaita laiduntamassa. Liikenne ei tuntunut ruuhkaiselta ja teiden varsilla oli hyvä pyöräillä, vaikka itse pyöräväylä oli kapea. Erityisen positiivisia asioita ovat hyvin merkityt pyörätiet ja autoilijoiden pyöräilijät huomioiva ajotapa.
Högklintiltä ajoimme takaisin Visbyyn, josta jatkoimme pyöräillen Lummelundiin. Kävimme turistikierroksen paikallisessa Lummelundin luolassa, joka oli kiehtova geologinen kokemus. Pyöräilimme matkan varrella katsomaan reittimme sivulla olevaa massiivista rantakallioiden kalkkikivimuodostelmaa. Täällä valmistimme päivän aterian ja lähistöllä liikkui nuori ja utelias kettukin. Jatkoimme maalaismaisemien halki Hallshukille, jossa jo alkoi ilta-aurinko laskemaan. Jatkoimme tuosta niemen kärjestä leiriytymään Kappelshamniin ja oli jo aivan pimeää, kun saavuimme leirintäpaikkaan. Pyöriemme valot joutuivat käyttöön, mutta toisessa oli vikaa ja mukana ollut ledilamppu pelasti tilanteen.

4. päivä (toinen pyöräilypäivä)

Aamupalan syötyämme leiriä ylläpitävä vanhempi pariskunta saapui paikalle. Vaihdoimme hieman kuulumisia toisella kotimaisella, joka oli hieman haparoivaa, mutta puolin ja toisin tulimme ymmärretyksi. Poljimme näköalareittiä - ja ison kalkkijalostamon ohi -  Fårösundiin, josta otimme lossin Gotlannin Fårön saarelle. Jatkoimme matkaamme ja pysähdyimme paikallisessa kahvilassa, joka oli hauskasti rakennettu vanhaan taloon ja pihalla oli kivitalon rauniot, mihin kahvilan ulkotilaa oli jatkettu (kuva: toinen kollaasikuvarivi, toinen kuva, alla). Matkan aikana tuli nähtyä perinteisiä kalastajakyliä pienine mökkeineen (kuva: toinen kollaasikuvarivi toiseksi viimeinen ja viimeinen kuva) sekä päivän kohokohdat, joita olimme vartavasti tulleet katsomaan olivat luonnon muovaamat kivimuodostumat Digerhuvud ja Langhammars (kuva: toinen kollaasikuvarivi, kolmas kuva). Löysimme "kalkkihampaiden" läheisyydestä pari kiveä, joissa näkyi selvästi fossiilisten eliöiden, muinaisten trilobiittien, muotoja yli 200 miljoonan vuoden takaa, mutta hyviin tapoihin kuuluen emme näitä noukkineet mukaamme. Teimme päivän aterian Langhammarsin nähtävyyspaikalla. Nämä ainutlaatuiset muodostelmat nähtyämme pyöräilimme takaisin lautalle ja lautta vei meidät Fårösundiin, josta jatkoimme pyöräilyä etappipaikkaamme Sliteen majoittumaan yöksi. Taas meni pitkillä valoilla ajamiseksi...

5. päivä (kolmas pyöräilypäivä)

Päivä alkoi pilvisenä ja vaikutti siltä, että pian sataa vettä. Ei auttanut muu kuin kerätä kamat kasaan ja lähteä liikkeelle siinä toivossa, että sadealue ei osuisi kohdallemme. No, kuten arvata saattaa, päästyämme lähtemään Slitestä sadekuuro osui reitillemme. Onneksi olimme varautuneet sateeseen ja puimme nopeasti sadevaatteet päälle ja suojaksi rinkalle. Kuuro ei ollut pitkä ja sen jälkeen kehkeytyi mukavan oloinen poutapäivä. Saavuimme takaisin lähtöpaikkaamme Visbyyn hyvissä ajoin, että pääsimme kiertelemään kaupunkia pikaisen leirintäalueelle majoittumisen jälkeen. Ihastuin kaupunkiin valtavasti (kuva: koko viimeinen kollaasikuvarivi). Vanhoja kirkonraunioita oli jätetty muuria suojaavan kaupungin alueelle useampia. Talot olivat kaikki pieniä puutaloja ruusupenkkeineen. Kaupunki on erityisen idyllinen. Söimme ravintolassa ja kiertelimme niin paljon kuin yhden päivän aikana ehtii. Visbystä löysimme myös lumoavan puutarhan, jota ehdimme ihastella ilta-auringon jo laskiessa. Kilometrisaldo kolmen päivän ajalta kertyi noin 200 pyöräilykilometriin.

6. päivä

Aamulla lähti lautta Nynäshamniin, josta junalla takaisin sateiseen Tukholmaan ja lautalle keula kohti Suomea. Mainio reissu, joka kysyi sopivassa suhteessa tahdonvoimaa ja uskallusta, sillä tämä oli onnistunut itse suunniteltu ja toteutettu reissu - ja ensimmäinen pyöräilymatkamme.

7. päivä

Aamulla laiva saapui Helsinkiin.

Reittimme ja matkalla otettuja valokuvia:

Yövyimme punaisilla kohdilla merkityissä paikoissa ja pyräilimme mustaa linjaa pitkin.

-----------------------------------------------------------------------------------------

ElotOnJuhla suosittelee ekomatkavinkkinä Gotlantia. 
Varoitus: tähän saareen saattaa ihastua :)

Nyt kaikki nörtit istuttamaan puita!

Oletko sinä netissä surffaaja ja janoat tietoa bittimaailmasta? Ekologisempi vaihtoehto jättiyrityshakukoneille on Ecosia. Tämän hakukoneen avulla istutetaan puita Brasiliaan. Ecosia lahjoittaa 80% tuloistaan puunistutusohjelmaan, joten tämä on hyvä tapa toimia luonnon ja sademetsien hyväksi. Ecoisia on saksalainen muutaman hengen yritys ja on mukana istuttamassa miljardi puuta pelastamaan Amazonin sademetsän:

The Plant a Billion Trees campaign was launched by The Nature Conservancy in 2008 to restore Brazil's Atlantic Forest -- which is on the brink of extinction due to pressures of urban expansion, agriculture, ranching and illegal logging. This unprecedented major restoration initiative will reforest 1 million acres and connect more than a million acres of forest remnants, creating new forest corridors to improve the resilience of this critical and degraded ecosystem. 

Vaihtamalla hakukoneeksesi Ecosian voit pelkällä nettisuffauksellakin vaikuttaa. Joten ei muuta kuin surffaillen sormet bittimultaan.

Halsvuori 24.8.

 

Vaellus Jotunheimeniin, Norjaan

Löimme viimein lukkoon matkakohteen pitkään jo suunnitteilla olleelle vaellusmatkalle. Valitsimme Norjan ja sieltä nimensä veroisen kohteen, jättien kodin, Jotunheimenin. Tähtäimenä oli kivuta pohjoismaiden 2. korkeimmalle huipulle: Glittertind, 2 465 metriä merenpinnasta, häviää vain kymmenisen metriä Norjan korkeimmalle huipulle.

Emme lentäneet Norjaan vaan otimme Helsingistä lautan Tukholmaan, josta matkasimme raideliikenteellä Osloon ja bussilla Jotunheimeniin. Matkustamiseen sai varata aikaa kaksi vuorokautta. Maisemat, jotka avartuivat junan ja bussin ikkunasta olivat näkemisen arvoisia!

Paikan päällä Jotunheimenissa, Gjendesheimissä, suunnittelimme vaellusreitin. Lähdimme lyhyemmälle reitille, joka ottaa neljä päivää ja pituudeltaan on noin 60 kilometriä.

Meillä oli mukana teltta, jossa majoituimme. Majoitusmahdollisuus tällä alueella on myös päivämatkan päätepisteissä sijaitsevien majatalojen huoneisiin, mutta hinta on korkea ja tämän majataloalueen sisällä myös teltan pystyttämisestä pitää maksaa per henkilö. Alueen ulkopuolella telttailu on ilmaista ja teltan saa pystyttää mihin haluaa.

Mukanamme oli ruoat jokaiselle päivälle, joten meidän ei tarvinnut kääntyä majatalojen puoleen tässäkään asiassa. Hinnat majataloissa ovat korkeat (Norjassa tiedetään hintatason olevan enemmän kuin muualla, mutta majataloissa hintoihin on lisätty vielä vähän extraa).

Lyhykäinen matkakertomus

Lähdimme 1. vaelluspäivänä vaeltamaan Gjendesheimistä Memurubuhun ja ylitimme Besseggenin solan, jossa kahden järven korkeusero on noin 400 metriä. Alastulo Besseggeniltä oli aika tiukka (varsinkin ensikertalaiselle). Joutui vähän käsilläkin ottamaan kiinni lohkareista ja tukemaan eteenpäin menemistä.

2. vaelluspäivä alkoi sateisissa merkeissä, mikä jatkui koko päivän enemmän ja vähemmän sadellen. Lähdimme Memurubusta ja päätepysäkki oli Glitterheim. Kuljimme tämän päivän suurimmaksi osaksi rantaviivaa pitkin, muutamia laskuja ja nousuja oli matkan varrella. Ylitimme myös useita kuohuvia jokia, isoimmissa oli sillat ylitystä varten.

3. vaelluspäivänä lähdimme tavoittelemaan Glittertindin huippua ja vuokrasimme piikit kenkiimme majatalosta, sillä kuuleman mukaan edellisen päivän vesisade oli saattanut tehdä jäästä liukkaan. Pääsimme huipulle ja lähdimme sieltä samoja jalanjälkiä alas Glitterheimiin, jossa pidimme tauon, mutta päätimme vielä jatkaa matkaa ja majoittua vasta Russvatnet -järven rantaan. Pieni vastoinkäyminen oli se, että kartan mukaan paikassa, jossa kuului olla silta, sitä ei ollut. Joki oli aika vahvasti virtaava ja saimme oman seikkailun sen ylittämisestä.

4. vaelluspäivä olikin sitten viimeisin ja iisein. Näimme polun varrella paljon lammaslaumoja kilikilikelloineen. Jaloissa tuntui, että jotain oli tehty ja mieli oli voitonriemuinen haasteista, joita matkan varrella tuli ylitettyä.

Tässä luonnon kauneutta vangittuna kuviin. Kokemuksena kuitenkin monin verroin vaikuttavampi. :)

 (katso kartta, reittimme väri on punainen, oranssit pisteet ovat pysähdyspaikkojamme)

Maisemat ovat henkeäsalpaavat! Matkallamme näimme sateenkaaren, koimme sateen ja sade vaihtui piiskaavaksi raekuuroksikin, aurinko paistoi kuitenkin sateen päätyttyä pilviharson takaa ja lopulta suoraan taivaalta. Joimme raikasta tunturipurovettä ja nautimme luonnosta neljänä päivänä sekä yönä. Ihanampi kokemus pois kaupungista ei matka voisi olla.

Muutamia linkkejä vaeltamisesta innostuneille:

Norske Turistforening
Vaell.us

Pelasta Arktis!

Save The Arctic -kampanja alkoi kesäkuussa juhannuksen aikoihin. Tähän mennessä arktiskampanja on kerännyt yli 1,8 miljoonaa allekirjoitusta kolmen vuoden kampanjasta, jonka tarkoitus on kerätä 5 miljoonaa allekirjoitusta Arktiksen puolesta ja saada öljy-yhtiöt jättämään alueen rauhaan. Lisää nimiä tarvitaan suojelemaan maapallomme yksi ainutlaatuisimmista ja haavoittuvaisimmista alueista.

Turussa ja Jyväskylässä olemme järjestäneet vapaaehtoisvoimin Arktis-kubin tavoitteena kerätä nimiä ja herättää ihmisissä tietoisuutta Arktiksen tilanteesta. Tässä tapahtumajuliste Jyväskylän klubi-illasta (juliste omien kätösten jälkeä):

Tilanne on se, että Shell on aikeissa porata Arktikselta öljyä. Öljyvarat, joita Arktiksen alueelta voi saada käyttöön riittäisivät korkeintaan kolmeksi vuodeksi täyttämään öljyn tarpeemme. Shellin yritys on uskomattoman riskialtista. Arktinen alue on hyvin haurasta aluetta luontonsa ansiosta ja jatkuvasti kiihtyvän lämpötilan nousun takia. Se ei kestäisi öljyvuodon sattumista. Musta öljy jään pinnassa kiihdyttäisi entisestään nopeaa jääpeitteen sulamista. Arktiksen alueen eliöstö ei kestäisi sitä eikä myöskään paikallinen väestö. Shellillä ei ole kunnollista suunnitelmaa öljyvuodon tapaiselle onnettomuudelle, eikä myöskään aikeita puhdistaa aluetta öljyvuodon sattuessa, se olisi mahdotonta. Ainoat apuvälineet öljyn pois keräämiseen ovat ämpäri ja lapio hyvin haastavissa olosuhteissa.

Hyviä uutisia on tullut sen huonomman, öljynporausluvan saamisen jälkeen.

Tänään Shell on raportoinut luopuvansa aikeistaan aloittaa varsinaista öljynporausoperaatiota tänä vuonna. Jäälautan ja talven lähestyminen sekä erityisesti porausaluksen vuodon varalta käytettävän öljykapselin vaurioituminen testeissä ovat syynä. Lähes 5 miljardia dollaria Alaskan pohjoispuolisen Tsuktsien- ja Beaufortin meren öljyoperaatioihin sijoittanut yhtiö kokee siis valtavan takaiskun. Sijoittajien tulisi pohtia, voiko tällainen toiminta olla kaiken vaivan arvoista. Kesällä yhtiö sai Yhdysvaltain turvallisuus- ja ympäristövalvontavirasto BSEE:lta luvan, joka perustui tiedonvapauslain nojalla julkaistujen dokumenttien mukaan 2 tunnin aikana kesäkuussä tehtyihin testeihin. Liittovaltion ja osavaltioiden työntekijäjärjestö PEER (Public Employees for Environmental Responsibility) nostikin tästä kanteen virastoa kohtaan, kertoo Guardian.

Tilanne ei kuitenkaan ole ohi. Meidän on saatava Shell hylkäämään koko projektinsa.

Eikä tule unohtaa maailman toiseksi suurinta, Shelliäkin suurempaa energiayhtiötä, Gazpromia, joka sekin havittelee arktista öljyä. Yhtiö tuottaa enimmillään 10 miljoonaa barrelia eli noin 1,19 miljardia litraa öljyä päivässä. Tätä suurempi öljyntuottaja on vain Saudi-Arabiassa toimiva Aramco. Tarkemmat tiedot täältä. Yhtiön Prirazlomnajan öljynporauslautan toiminnan mahdollistama viideksi vuodeksi hyväksytty öljyntorjuntasuunnitelma on vanhentunut tänä vuonna, kertoo The Moscow Times. Greenpeacen keräämien tietojen mukaan Venäjän öljynjalostamoista valuu maahan vuosittain seitsenkertainen määrä öljyä kaksi vuotta sitten sattuneeseen Meksikonlahden öljyturmaan verrattuna - yli 30 miljoonaa barrelia. 10000 öljyvuotoa päivässä.
Lyhyttä matikkaa.
Gazpromin omien tietojen mukaan, se tuottaa noin 53,9 miljoonaa tonnia, eli 453 miljoonaa barrelia öljyä. Koko Venäjän tuotanto on suunnilleen tasolla 3,66 miljardia barrelia vuodessa. Tästä saadaan jakolaskulla aikaiseksi 12,3 % Venäjän öljyntuotannosta. Jos Gazpromin päästöt ovat keskitasoa, pätee 7*0,123=0,861 kertaa 4,9 miljoonaa barrelia (BP:n katastrofi) eli noin 4,219 miljoonaa barrelia pyöristysvirheineen. Kun edellä mainitun Greenpeacen tietolähteen mukaan 500000 tonnia eli noin 4,2 miljoonaa barrelia päätyy vuosittain arktiseen mereen, jää Gazpromin osuudeksi 0,519 miljoonaa barrelia eli noin 10,6% BP:n katastrofista. Ja tämä siis Arktisella merellä joka vuosi! Wall Street Journalin nettipalstalla esille tuotu Venäjän valtion kaasumonopoliin kohdistuva syyte EU:n kilpailuvirastolta voi vielä johtaa lisäpaljastuksiin yrityksen todellisesta toiminnasta. Yhtiön toiminnan läpinäkyvyys on siis suunnilleen samalla tasolla kuin maankuoren.

Mitä voimme tehdä?

• Käydä Save The Arctic -sivuilla vaatimassa Arktisksen alueen suojelua
• Osallistumalla boikotoimaan Shellin yritystä mennä Arktikselle
• Lähettää sähköpostia Shellin toimitusjohtaja Peter Voserille
• Saada ihmisiä mukaan vaatimaan Arktiselle suojelua ja levittämällä kampanjaa

Kevennyksenä katso nämä hauskat ShellFAIL -pätkät:
Osa 1.


Osa 2. (tarkentava osa)

Varrella Jangsten virran

Kuva The Telegraph -sivulta

Maailman kolmanneksi pisin joki, Jangsejoki, jonka varrella sijaitsee suuria metropoleja mm. Shanghai, hätkähdyttää katsojaansa. Joki muuttui väriltään oranssiksi lähellä Chongqingin kaupunkia. Ensimmäiset paikallisten havainnot ovat viime torstailta. Syyksi arvellaan saastumista, mutta myös hiekan on mainittu voivan olla yksi mahdollinen tekijä. Veden värjäytymistä on tapahtunut aikaisemminkin. Viimeksi joulukuussa joki vaihtoi väriään punaiseksi, kun kaksi laitonta värjäämöä laski jätevetensä jätevesiviemäriin, kertoo Ylen uutiset.

Kuva The Telegraph -sivulta

Jangtsejoki on Aasian suurin joki ja se virtaa 19 provinssin läpi ollen 40% maan vesivarannosta. Teollisuuden myötä joki on saastunut useista kemikaaleista. Joen varsille rakennetut tehtaat päästävät jätevetensä suoraan jokeen ja aiheuttavat maaseudulla, tehtaiden lähistöllä sijaitsevien kylien asukkaille tauteja ja syövän riski näissä kylissä on hälyttävän suuri. Kyläläiset saavat joesta juoma- peseytymis- ja ruoanlaittovetensä ja monet paikalliset kalastavat tästä joesta. Kuolinluvut näissä kylissä ovat korkealla. Kiinassa teollisuus on pahoin saatuttanut myös Keltaisenjoen ja Helmijoen.

Haittakemikaalinen vesi vaikuttaa myös eläimiin. Jangtsejoella elää uhanalaisia eläimiä kuten kiinanalligaattori, joka elää Jangtsejoen alajuoksulla ja joita on luonnossa enää noin 200 yksilöä, ja eräs sampilaji, joka nousee suolaisesta vedestä kutemaan Jangstejokeen. Nämä lajit kärsivät saastuneesta elinympäristöstä ja ovat siitä syystä uhkaavasti vähentyneet.

Tiedämme, että isoista vaatebrändimerkeistä ainakin nämä valmistavat vaatteensa Kiinassa: H&M, Nike, G-Star Raw, Li-Ning ja Abrecrombie & Fitch. Muita suuria vaatebrändejä, joiden tuotannossa haittakemikaaleja käytetään ja lasketaan vesistöihin, ovat Adidas, Calvin Klein, Converse, Kappa, Puma, Ralph & Lauren, Youngor. Pienenä parannuksena ja suunnannäyttäjinä Puma, Nike, Adidas, H&M, Li-Ning ja C&A ovat lupautuneet poistaa haitalliset kemikaalit tuotannostaan vuoteen 2020 mennessä. Tähän on kuitenkin vielä matkaa ja paljon saastumista ehtii tapahtua kahdeksassa vuodessa.

Miten tämä koskee länsimaalaista kuluttajaa?
Vesien saastuttaminen ei jää vain Kiinan kaltaisten tuotantomaiden asiaksi. Kuluttajat, jotka ostavat näitä tuotteita ja pesevät niitä pesukoneissaan, päästävät haittakemikaaleja vesistöihin ympäri maailman.

Mitä sinä voit kuluttajana tehdä?

• Välttää suurien brändejen tuotteita
• Hankkia vaatteet mieluiten sellaiselta brändiltä, jonka tuotteiden valmistuskaari on läpinäkyvä
• Suosia kierrätystä, kirpputoreja ja itsetehtyjä tuotteita
• Jakaa tietoutta ystävillesi ja lähipiirille

Fennovoimaton

Iloisia uutisia kantautui korviin matkalla Pyhäjoelle. Päätös, että S-ryhmä luopuu Fennovoiman omistuksesta nosti hymyn huulille. Rahoituksen rakoileminen tulee vaikuttamaan ydinvoimalan edellytyksiin toteutua. Fennovoimaa omistavia suuryrityksiä ovat vielä muun muassa K-ryhmä, Myllyn Paras ja Valio. Täältä löytyy Fennovoiman (päivittämätön) osakaslista, josta ovat poistuneet S-ryhmän lisäksi Atria, Omya, Outokummun Energia, Leppäkosken Sähkö, Jyväskylän Energia, Ålands Elandelslag, Herrfors Oy ja Lankosken Sähkö. Vihreä Lanka kirjoittaa aiheesta, kuinka kiemurasta ja mutkikasta osakkaiden osuus kyseisestä yhtiöstä on.

Energiäjätti E.ON saksasta ja sen kulissiyhtiö Fennovoima suunnittelevat rakentavansa ydinvoimalan Pyhäjoelle, Hanhikiveen, ainutlaatuiselle maaperälle. Päätös ydinvoiman lisärakentamiseta Suomeen tehtiin eduskunnassa vuonna 2010. Näitä päättäjiä saamme kiittää kannatuksesta lisäydinvoiman rakentamisesta. Äänet jakautuivat 121 enemmistöllä puolesta ja vastustavia ääniä oli 71.

Ydinvoimalan rakentaminen on hidasta ja kallista (hyvänä esimerkkinä Olkiluoto 3) sekä riskialtista (Fukushima). Maata pitäisi ydinvoimalan takia nostaa merenpinnasta neljä metriä ja dynamiitilla rikkoa useita kilometrejä rannan merenpojaa laivasataman tieltä. Ranta-alueen maanomistajat eivät tule vapaaehtoisesti myymään ranta-aluetta Fennovoimalle, joten siinä on ydinvoimalalla yksi lukuisista ongelmista. Tänne ydinvoimala ollaan aikomassa rakentaa. Kävimme paikan päällä.

Hanhikivi on alue, jonka tekee ainutlaatuiseksi sen maaperä. Olosuhteiltaan alue on erityinen, sillä kallioinen maaperä nousee yhtenäisesti joka vuosi 7-8 mm merenpinnasta (tällaista tapahtuu vain muutamalla alueella maailmassa). Alueen luonto on tästä syystä kehittynyt poikkeuksellisen kauniiksi ja säilynyt suurimmaksi osaksi luonnonvaraisena. Tosin, kunta on tehnyt hakkuita alueella, jotta luonnonvaraisuuteen ei voida enää vedota. Näin kunta on myös joutunut maksuvastuuseen suojelluksi tarkoitettujen alueiden pilaamisesta. Hanhikivessä elää uhanalaisia sekä harvinaisia kasvi- ja lintulajeja ja Hanhikivi on yli 100 pesivän lintulajin koti. Osa alueesta kuuluu myös Natura 2000 alueeseen. Alueelta löytyy historiallinen kuusimetrinen kivi nimeltään Hanhikivi, joka on ollut Pähkinäsaaren rauhan pohjoinen rajamerkki. Tätä luontoaluetta ollaan nyt tuhoamassa ydinvoimalan tieltä. Vastustusta onneksi löytyy. Paikalliset ovat perustaneet Pro Hanhikivi ry:n, johon kuuluu jo yli 300 jäsentä ja myös Greenpeace vastustaa ydinvoimalahankeen toteutumista.

Mitä sinä voit tehdä Pohjois-Pohjanmaan tulevaisuuden hyväksi?

• Äänestä kunnallisvaaleissa ehdokasta, joka ei kannata ydinvoiman lisärakentamista
• Ota selvää sähköyhtiöstäsi, kannattaako sähköyhtiö ydinvoimahanketta ja vaihda pois sitä tukevien yhtiöiden asiakkuudesta: mainitse myös vaihtamisen syyksi sijoitus ydinvoimaan.

Lisätietoa: Greenpeace, Pro Hanhikivi

Viljelyä kaupungissa, yhteisössä

Olemme kasvattaneet ikkunanlaudalla yrttejä, josta kirjoitinkin tähän blogiin aikaisemmin Viljelyä kaupungissa, asunnossa -otsikolla, mutta halu on ollut saada viljellä myös ulkotilassa. Tästä syystä otimme osaa kaupunkiviljelyprojektiin. Asiat ovat lähteneet käyntiin varsin hyvin, sillä kaupunkiviljelyorganisointi on hyvissä käsissä ja innokkaita tekijöitä yhteisen projektin eteen on riittänyt.

Viime viikonvaihteessa järjestetyissa kyläjuhlissa vierailijoita puutarhalla kävi useampi sata, joten onnistuneet juhlat olivat vaikka sää ei aivan suosinutkaan. Tämä tempaus on herättänyt selvästikin kiinnostusta. Alla vielä tapahtumasta oman kätösen jälkeä julisteen muodossa:

Olemme päässeet viljelyn makuun ripeästi ja hyvä yhteishenki kaupunkiviljelyporukassa vain lisää innostusta. Aloitimme kokeilumielessä tutustuen toimintaan. Meillä ei ole suuret tavoitteet, ja ilahduttaa, jos edes jonkinlaisen sadon saamme kerättyä syksyllä. Kaupunkiviljely on antanut kuitenkin laajemmat viljelymahdollisuudet, ja mikä parasta, mitä enemmän innostuneita ihmisiä sitä vähemmän työtä, sillä kastelukin hoituu vuorottelemalla. Talkootyöllä olemme saaneet valatavasti aikaan - koko puutarhan. Tässä meidän kehitysvaiheita laatikosta istutukseen:

 

Kankaan puutarhan alkukesän kehitysvaiheet laatikoiden asettelusta istuttamis-/ versoamisvaiheeseen:

Hieno mahdollisuus niille kaupunkilaisille, joilla ei ole parveketilaa, mutta joilta löytyy halua viljellä. Miksei myöskin niille, joilla tilaa on, sillä tämänkaltaiset projektit mahdollistavat yhteisöllisyyden.

Syksymmällä laitan päivityksen tänne blogiin siitä millaisen sadon olemme saaneet kerättyä, joten sitä odotellessa voi tutustua kaupunkiviljelytoimintaan seuraavista linkeistä. :)

Infoa kaupunkiviljelystä:

http://kaupunkiviljely.fi

http://dodo.org/ryhmat/kaupunkiviljely

http://kankaanpuutarha.wordpress.com

Viljelyä kaupungissa, asunnossa

Viherpeukalo on herännyt kevään myötä halukkaana työntämään sormensa multaan. Kova innostus on istuttaa mitä monenlaisimpia yrttejä ja taimia. Mutta mitä kasvi-istutuksia voi tehdä sisätiloissa tai parvekkeella, jos ei ole omaa maata?

Täällä tiedonantoa:
http://kaupunkiviljely.fi/ (kaupunkiviljelyn abc)
http://www.martat.fi/neuvot_arkeen/kodin_kasvit/ (Marttojen ohjeet kodin kasveille ja istutukseen)
http://www.yrttitarha.fi/ (kattavan tietopaketti yrttien viljelystä)

Kasvavat taimet tarvitsevat vettä päivittäin ja valoisan paikan vihertyäkseen. Kasvatus ei ole vaikeaa, mutta vaatii pientä vaivannäköä. Tarvitset vain siemeniä, multaa, vettä ja astian/ruukun.

Pieniä herneenversoja

Pyöräretki keväiseen luontoon

Juhlistaaksemme toukokuista pyöräilyviikkoa (5.-13.5.) halusimme tehdä oman pyöräretken. Lähdimme retkelle pyörien korit täynnä itse valmistettua ruokaa (sienirulla, seitania, salaattia, korvapuusteja) sekä tietysti lämmintä juomaa. Valitsimme itsellemme hieman tuntemattomamman reitin. Saimme nähdä oman lähiseutumme uusin silmin ja todistaa kevään etenemistä pilkistävien kukkien ja pajunkissojen ilahduttamana. Pyöräilymme metsäiselle järven rannalle oli noin 15 kilometriä suuntaansa, joten retki tarjosi myös päivän hyötyliikunnan. Kokonaiskesto retkelle oli noin viisi tuntia. Pyöräretki raittiissa ilmassa teki hyvää keholle ja mielelle.

Leskenlehtiä

Jotain huomioitavaa pyöräretkelle lähteville. Pyöräretkeen kannattaa valmistautua jo etukäteen. Jos haluaa itse valmistaa eväänsä kannattaa ne tehdä jo edellisenä päivänä samoin kauppareissu. Reitti on syytä katsoa valmiiksi. Pyörät on myös hyvä huoltaa ennen retkeä. Listasin tähän mielestäni oleelliset asiat, jotka kannattaa muistaa ottaa mukaan.

Pyöräretkelle mukaan:

- viltti
- polkupyörän pumppu
- puhelin (äänettömällä)
- kartta (riittää kännykkä, jossa nettiyhteys)
- kamera
- eväät (suolaista ja makeaa)
- lämmin juoma (tee / kahvi / kaakao)
- mukit, lautaset, aterimet
- vesipullo
- pussi roskille (ei roskata luontoa)
- aktiviteettia (kirjallisuutta, päivän lehti, radio, luonnoslehtiö tms.)
- sään mukainen varustus
- hyttyskarkotetta (keväällä sitä ei tarvitse)

  Ja iloinen seikkailumieli!

Pajunkissoja

Retkeilimme myös lähialueella, jossa on suoritettu mittavia puunhakkuita. Jälkeensä metsurit ovat jättäneet nuoret kaadetut puut. Otin yhdestä lojumaan jätetystä kaadetusta koivusta oksia ja halusin kokeilla virkistyykö se vielä puhkeamaan lehteen. Tässä siitä kuva muutaman päivän jälkeen.

Koivunoksia

Voihan roska!

Aikaisemmin kirjoitinkin jo muovista, sen haitoista, ja siinä samalla sivuutin lisääntyvää jätemäärää. Kaupungissa, jossa asun monien muiden tavoin, on helppo havaita tienposkeen heitettyjä roskia. Itse silloin tällöin huomatessani maassa lojuvan roskan teen päivän hyvän työn ja vien sen lähimpään roskalaatikkoon, ja jos jotain sattuu itseltäni vahingossa tipahtamaan maahan, kerään sen ehdottomasti pois. Teettehän muutkin niin? Päiväni piristys oli löytää suuri joukko vapaaehtoisia ihmisiä, jotka tekevät konkreettisesti ympäristön eteen jotain, keräävät roskia! Ocean Conservancy järjestää joka vuosi kansainvälisen rannikoiden siivoustalkoon. Kyseinen järjestö ei tosin tyydy vain keräämään roskia pois rannoilta, he myös laskevat jok'ikisen löytämänsä roskan ja tässä heidän 2012 vuoden saldonsa:

Kuva: Ocean Conservancy

Hienoa vapaaehtoistyötä, ja asia jolla on tarkoitus! Jokainen meistä voi tehdä jotain myös oman asuttamansa ympäristön eteen. Meillä Suomessa on ensi kuussa 10.5. tulossa Suomi Puhtaaksi -päivä, joka on osa maailmanlaajuista Let's Do It -kampanjaa, johon ottaa osaa 91 valtiota Suomi mukaan luettuna. Yhteisvoimin siivotaan maasta roskat!

Tässä vielä video Let's Do It -kampanjasta:

Paha paha muovi

Yhteiskunnassamme on räjähdysmäisesti yleistynyt muovin käyttö. Siihen törmää tahtomattaankin. Olisiko edes mahdollista viettää yksi päivä ilman kosketusta muoviin? Elintilamme on pitkälti vuorattu muovituotteilla ja sitä löytyy asunnoistamme lattiasta kattoon ja kaikkialta siitä väliltä. Kun tätä ajatusleikkiä alkaa miettimään, huomaa sen olevan hankalampaa kuin aluksi olettaa, muovia vain on ympärillämme aivan liikaa! Jo ruokaostokset ovat muovin kulutusjuhla, sillä niin moni tuote kääritään muovikelmuun tai pakataan muovisiin rasioihin ja lopuksi muovipussiin. Ja vaikka heittäisikin tuotteen pois, muovi ei silti häviä maailmasta, se keräytyy jonnekin jätteenä, jossa se säilyy ja aiheuttaa ongelmia ympäristöön. Toki muovilla on hyviä ominaisuuksia, mutta esille nousseet haittaomainaisuudet painavat pidemmällä juoksulla enemmän.

Great Pacific Garbage Patch a.k.a. The Pacific Trash Vortex
Texasin kokoinen jätelautta Tyynellä valtamerellä

Tuotantomäärältään suurimmat muovilaadut syntyvät öljyjalostuksessa. Öljybisnes onkin ympäristöhuoli erikseen. Öljyn pumppaus maaperästä on mennyt liiallisuuksiin aiheuttaen suuria ympäristökatastrofeja. Arktiselle alueelle parhaillaan pyrkivät öljynporauslautat tulevat aiheuttamaan entistä suurempia ympäristövahinkoja koko ekosysteemiin. En käsittele öljyasiaa sen ollessa hyvin laaja, mutta maininnan se ansaitsee ollessaan raaka-aine muoville.

Mediassa huomioita saanut ja ihmisten tietoisuuteen noussut muovikemikaali on bisfenoli A (BPA) eli polykarbonaattimuovi, jolle altistumme päivittäin. Tähän muoviyhdisteeseen törmää CD ja DVD -levyissä, paperirahassa, ostoskuitteissa, elektroniikassa, epoksihartsissa (säilykepurkkien sisäpinnat, maalit, lattiapäällysteet), jääkaapin hyllyissä, ja se on löytänyt tiensä myös ympäröimään ruokamme. Sitä löytää mm. muovisista ruokailuastioista ja ruokaluvälineistä, limsa- ja säilyketölkeistä, juomapulloista sekä tuttipulloista. Ohuissa PET -pulloissa, jotka ovat tavallisia limsa- ja vesipulloja, bisfenoli A:ta ei ole, mutta paksummista, kuten energiajuomat, yhdistettä taas löytyy. Kannattaa siis seurata muovimerkintöjä ja ottaa polykarbonaattimuovi (PC) pois omasta kulutuksesta. Bisfenoli A on luokiteltu karsinogeeniksi ja tämän on todettu vaikuttavaan haitallisesti myös kehon hormonijärjestelmään. On käyty tieteellisiä keskusteluja aineen vaikutuksista hedelmällisyyteen, lisääntymiseen ja oppimiseen.

Bisfenoli A on xenoestrogeeni, joka jäljittelee estrogeenihormonia elimistössä ja sillä on seurauksina mm. naisten aikaistunut puberteetti ja miesten siittiötuotannon väheneminen. Tämä muoviyhdiste on terveyshaitan ohella myös ympäristöhaitta ja joutuessaan vesitöihin aiheuttaa eliöstössä ja kaloissa muutoksia lisääntymiskyvyssä. Bisfenolin vaaroista ei olla yksimielisiä, mutta tiedostavana kuluttajana sinä päätät asetatko itsesi alttiiksi annokselle kyseistä kemikaaliyhdistettä.
Tätä yhdistettä välttääkseen ei tule myöskään lämmittää muovituotteita, sillä esimerkiksi kuumaan veteen BPA:ta liukenee huomattavia määriä. Tässä vielä tietopaketti bisfenoli A:n terveysvaikutuksista ja ympäristöhaitoista pdf -tiedostona.

Voimme vähentää bisfenoli A -kuormitusta elimistössämme suosimalla tuotteita, jotka eivät ole muovisia tai joita ei ole pakattu muoviin, välttämällä säilykepurkkiruokia ja juomalla veden muovipullon sijaan lasipullosta. Hyvä asia, josta tehtiin päätös, on että bisfenoli A:ta sisältäviä tuttipulloja ei saa myydä Euroopassa kesäkuun 2011 jälkeen.

Muoveja on markkinoilla lukuisia erilaisia ja erään tutkimuksen mukaan niitä on valmistettu jopa 60 000 erilaista. Linkki kuluttajalle muovimerkkien selityksistä (kierrätyskolmio, jonka keskellä on numero kertomassa, mihin muoviluokkaan tuote kuuluu). Esimerkiksi bisfenoli A eli polykarbonaattimuovi, PC, on luokiteltu ryhmään 7, katso kuva yllä.

Olen itse jo pitkään vältellyt myös teflonpäällysteisiä kattiloita ja poistanut taloudesta teflonpaistinpannut, joiden pinnassa olen havainnut rikkonaisuutta. Rasvaa ja vettä hylkivän pinnoitteen perfluorioktaanihappon (pfoa) on todistettu häiritsevän hormonien insuliini- ja leptiinituotantoa ja vaikuttavat tutkimusten mukaan tyttöjen lihavuuteen. Poikien lihavuutta nämä haittakemikaalit eivät aiheuta. Pfoa päätyy ihmisiin kovasta muoviyhdisteestä teflonista (PTFE), kertakäyttöastioista ja ruokapakkauksista. Lähteeksi artikkeli pfoa -tutkimuksesta (HS 7.3.2012).

Ftalaatit eli muovinpehmennysaineet, joita käytetään eniten PVC -muovissa, ovat yhdisteitä, jotka ovat nykyään kiellettyjen listalla kosmetiikassa ja lasten leluissa, mutta jotka ovat ympärillämme edelleen muun muassa vaate- ja kenkäteollisuudessa, muovimatoissa, muovisissa huonekaluissa, jopa huonepölyssä, joka irtoaa muovisista materiaaleista. Ftalaatit päätyvät kehoomme imeytymällä ihon läpi ja myös hengitysilman kautta. Haittaa ftalaateista on ja ne on luokiteltu hormonihäiritsijöiksi.

Silikoni on epäorgaanista ja synteettistä muovia. Silikonia löydämme suurimmasta osasta hius- ja kosmetiikkatuotteita. Tuotteiden Inci -listasta löytyvät -cone -loppuiset aineet ovat silikoniyhdisteitä. Hiuksiin silikoni muodostaa ohuen kalvon, tehden nämä sileiksi ja kiiltäviksi, mutta samalla hiukset menettävat tuuheuden. Syy miksi silikoni on yleisiä kosmetiikassa on sen vaikutus aineen koostumukseen parantaen sitä. Se parantaa tuotteen levitettävyyttä iholle ja kestää hyvin lämpöä. Silikonista ollaan montaa mieltä, puolesta ja vastaan, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että silikoni ei hajoa kosteassa maaperässä, joten huuhtouduttuaan viemäristä alas ja luontoon päästyään silikoni muovin tavoin vain säilyy ympäristössä, jollei löydä täysin kuivaa maaperää ja maaperän on taipumus olla kosteaa.

Todellinen haitta muovien suhteen on niiden helppo saatavuus ja ihmisten suuri kulutusvimma.
Kestomuoveja on ja näitä voidaan kierrättää, mutta ongelmaksi muodostuu jaottelu. Muovilajejen runsaus on syy, miksi Suomen kotitalouksiin pääasiassa pakkausmateriaalina kulkeutunut muovimateriaali joutuu kaatopaikalle.

Kuluttaja voi korvata muovin useilla vaihtoehdoilla ja muoveille, jotka ovat jääneet kuljeksimaan voi keksiä uusiokäyttöä. Suosimalla pahvia, paperia, lasia, puuta ja keramiikkaa käytettäväksi muovin sijaan, ja välttämällä kaikenlaisia kertakäyttöisiä muovituotteita muovipusseista kertakäyttöastioihin, tuotat kuluttajana vähemmän ympäristöön joutuvaa jätettä.

Joitain positiivisia päätöksiä on tehty muovin osalta mm. Kiinassa 2008, jossa kiellettiin ruokakaupoissa ilmaisten muovipussien antaminen ostosten yhteydessä. Toisena esimerkkinä City Of Palo Alto on poistattanut muovipussit kauppojen kassoilta. Tee aloite kauppaketjulle tai haasta oman kaupunkisi päättäjät tekemään jotain vastaavaa jätteiden syntymisen estämiseksi. Myös mitä enemmän ihmiset kysyvät vaihtoehtoja muoville, sitä enemmän kaupat ja yritykset haluavat kehittää tuotelinjojaan vastaamaan kysyntää. Pienillä asioilla on suuret vaikutukset! Alla olevassa YouTube -videossa konkreettisesti kuvaa siitä mihin jätteemme lopulta päätyvät. Kierrätä, uusiokäytä tai tee muovista jotain uudenveroista ja vältä sen joutumista ympäristöongelmaksi.

Aiheuttamastamme jätelautasta video:

Pyhäpäivän lenkkipolku

Kaunis helmikuinen sunnuntaitalvipäivä houkutteli ulos. Pakkastakaan ei ollut, joten ilma soveltui loistavasti ulkoiluun. Läheltä asuntoamme löytyi auraamaton kenttä ja päätimme toteuttaa kävelyn lumihangessa. Lunta oli paljon, joten polvia myöten rämmittiin lumessa. Liikkuminen oli tästä syystä hankalampaa kuin ihan normaalin lenkkeilyn. Kokeilumme tarkoituksena on jättää kulkemamme jäljet näkyville. Nämä jäljet ovat tosin nähtävissä vain ensi lumisateeseen asti. Mukavinta oli, että herätimme mielenkiintoa paikalle sattuneiden ihmisten keskuudessa ja saimme myös juttelua aikaiseksi.

Haasteellisuus, joka koettiin näinkin yksinkertaisessa kuvioinnissa, oli hahmottaa kokonaisuus. Suorien viivojen aikaansaamiseksi piti ottaa kiintopiste. Viivoissa haastoi myös se, että niiden tuli olla suurinpiirtein yhtä etäällä toisistaan. Mutta kaikinpuolin mukava talvipäivän aktiviteetti!