Jokaiselle tavaralle on olemassa kestävä versio. Jätevuoret kasvavat kaatopaikoilla, mikä on antanut minulle aihetta vähentää taloutemme jätteen syntymistä kaikella mahdollisella tavalla. Mietin hankinnoissani tavaran ekologisia-arvoja, millainen ympäristökuormitus tekoprosessi on ollut, kuinka kauan se kestää kayttöä ja millainen ympäristöongelma se on käyttöikänsä päässä. Mietin myös hyvin tarkkaan ennen tavaran hankintaa, onko se tarpeellinen.
Jokainen uusi hankinta on päätös.
KUVAN VASTAKKAINASETTELU: Lyhyt elinkaari ("kertakäyttötavara") - pitkäikäinen (ekologinen)
talouspaperi - pyyhe
muovirasia - lasipurkki
muovinen tiskiharja - puinen tiskiharja luonnon harjaksilla
kahvikapselit - French Press
muovihammasharja - bambusta tehty hammasharja
muoviset keittiövälineet - puiset keittiövälineet
muovipussi - kangaskassi
shampoo muovipullossa - palashampoo
tamppoonit muoviosalla - kuukuppi
teflonpannu - rautapannu
muovinen leikkuulauta - puinen leikkuulauta
muoviset vesipullot - kraanavesi ja lasi
Artikkelissa Tavara on terveysriski (Vihreä Lanka, 2010) puhutaan tavarapaljoudesta. Sen mukaan "tavara vie tilaa sekä nurkista että omistajansa alitajunnasta".
Kaikkea kummaahan sitä hankkii ja säilöö! On vain avattava silmänsä ymmärtääkseen, mitä scheiße:a yritykset ja mainosala tuputtavat kuluttajat hankkimaan: tavaraa, tavaraa...
En tosiasiassa tarvitse suuryhtiöiltä mitään!
Aloin ajattelemaan turhaa kulutusta ja tavaran tosiasiallista tarpeellisuutta. Tavaranpoisto-operaatioita on tehty taloudessamme nyt jo useampi vuosi. Ajoittain toki tuntuu, ettei roina liiku mihinkään, mutta sitä ei myöskään keräänny samassa määrin kuin aikaisemmin. Kirpputoreilla saamme menemään vähän kerrallaan. Pitkäjännitteisyys palkitaan sitkeässä yrittämisessä. Olemme nähneet toimintamme kannattavuuden ja tavara on löytänyt uuden kodin. Vastapainoksi olemme saaneet tilaa ja esteettisyyttä. Plussana on myös se, että asiat, joita etsii myös löytyy helposti... ehkäpä jopa voisin väittää alitajunnan olevan selkeämpi.
Meidän suursiivousprojektimme
Kaikki alkoi muutettuamme yhteen. Kaksio (47
neliötä) tuntui erityisen pieneltä, kun henkilö tavaroineen muutti
asumaan toisen henkilön tavaroiden valloittamaan asuntoon. Saimme juuri
ja juuri kamat järjestettyä jotenkin sopusointuisasti asunnon tilaan.
Mielessämme toki kävi tämä perinteinen ratkaisu: pitäisi hankkia isompi
kämppä. No, mietimme onneksi asiaa toisenkin kerran ja tulimme siihen
tulokseen, että mahdumme aivan hyvin tämän kokoiseen asuntoon - meillä
on vain liikaa tavaraa.
Tästä alkoi tavaraliikenne.
Listauksia Huuto.net:iin, postituksia, kirpputoreilla myymistä, Facebook
-yhteisöissä vaihtoja ja tavarasta ilmaiseksi luopumista. Vähästäkin
tavarasta eroon pääseminen on antanut tilalle vapautta ja hyvää mieltä.
Pientä tuloakin on tullut. Vieläkin tarpeetonta rojua on mielestämme
jonkin verran liikaa, mutta koko ajan sen vähentyessä vähenevät myös ne inhottavat
tunteet, jotka nousevat kun näkee nurkissa lojuvia turhia esineitä josta
pitäisi päästä eroon, mutta kadottaa energian miettiessäänkin sitä. Meillä on pieni kämppä, jolloin mahdollisuutta panna tavaraa
piiloon, pois silmistä, ei juuri ole. Se on muistuttamassa olemassaolostaan ja sen takia - mitä ripeimmin - haluamme siitä eroon. Toki myös varastotilamme on täynnä, mutta suhtaudumme varaston sisältämään tavaramäärään
etenevänä projektina, sillä varasto on koko ajan muutoksen keskellä.
Unelmia
on. Tällä tavarasta eroon projektilla tavoittelemme stressitöntä, kahleetonta elämää ja tilaa, joka on täynnä iloa ja eloa - ei turhaa rojua. Päämääränämme on minimalismi eli omistaa vain sen verran kun
tarvitsemme. Haluamme jatkossa omistaa kestävää ja eettisesti tuotettua
tavaraa ja tavaraa josta tulee hyvä mieli, ja joka inspiroi.
Tavara kiertoon ekologisesti
Projektimme periaate on että haluamme tavaran kiertoon. Olemme kylmästi päättäneet olla viemättä mitään, jolle käyttäjä löytyy, kaatopaikalle. Vielä ei ole tarvinnut kuormaa sinne kärrätä, sillä oma "roska" on käynyt ja ollut tarpeen jollekin muulle (jopa muovipussit, pahvilaatikot, vanhat lakanat, tarpeettomat kynsilakat ovat menneet). Tavaran poistamisessa on ollut kannustin ja omantunnon "puhdistajana" se, että saa tarpeettoman tavaran taas tarpeelliseksi, kierrättäen. Vaatteiden kanssa asia on hieman toisin. Ne eivät mene kaupaksi - ei edes ilmaiseksi. Kirpputorit ja kierrätysastiat (HS:n artikkeli) ovat täyttyneet ääriään myöten vaatteista. Niitä joudutaan sieltäkin heittämään roskiin. Harmillinen puoli ylikulutuksessa on juuri se että hyvää tavaraa päätyy kaatopaikalle. Vaatteiden kanssa paras vaihtoehto on tehdä niistä uusia luomuksia, kuten Outi Pyy tekee trashion muodissaan uutta vanhoista vaatteista.
Erittäin varteen otettava vaihtoehto on myös kutsua avuksi ammatti-ihminen, mikä voi sopia toisille ja toiseen elämäntilanteeseen paremmin.
Kilpailussa voi voittaa ammattijärjestäjän kotiin kolmeksi tunniksi. Suomen ammattijärjestäjät ry
on apuna tavarapaljoudesta eroon pääsemisessä ja selkeyttää pursuavan
tavarakaaoksen asunnossa. Apu on tarpeen tavaroiden järjestelyssä, sillä
monilla tavaraa on tarpeettoman paljon ja aikaa sen setvimiseen vähän.
Yhteiskunnassamme on räjähdysmäisesti yleistynyt muovin käyttö. Siihen törmää tahtomattaankin. Olisiko edes mahdollista viettää yksi päivä ilman kosketusta muoviin? Elintilamme on pitkälti vuorattu muovituotteilla ja sitä löytyy asunnoistamme lattiasta kattoon ja kaikkialta siitä väliltä. Kun tätä ajatusleikkiä alkaa miettimään, huomaa sen olevan hankalampaa kuin aluksi olettaa, muovia vain on ympärillämme aivan liikaa! Jo ruokaostokset ovat muovin kulutusjuhla, sillä niin moni tuote kääritään muovikelmuun tai pakataan muovisiin rasioihin ja lopuksi muovipussiin. Ja vaikka heittäisikin tuotteen pois, muovi ei silti häviä maailmasta, se keräytyy jonnekin jätteenä, jossa se säilyy ja aiheuttaa ongelmia ympäristöön. Toki muovilla on hyviä ominaisuuksia, mutta esille nousseet haittaomainaisuudet painavat pidemmällä juoksulla enemmän.
Great Pacific Garbage Patch a.k.a. The Pacific Trash Vortex
Texasin kokoinen jätelautta Tyynellä valtamerellä
Tuotantomäärältään suurimmat muovilaadut syntyvät öljyjalostuksessa. Öljybisnes onkin ympäristöhuoli erikseen. Öljyn pumppaus maaperästä on mennyt liiallisuuksiin aiheuttaen suuria ympäristökatastrofeja. Arktiselle alueelle parhaillaan pyrkivät öljynporauslautat tulevat aiheuttamaan entistä suurempia ympäristövahinkoja koko ekosysteemiin. En käsittele öljyasiaa sen ollessa hyvin laaja, mutta maininnan se ansaitsee ollessaan raaka-aine muoville.
Mediassa huomioita saanut ja ihmisten tietoisuuteen noussut muovikemikaali on bisfenoli A (BPA) eli polykarbonaattimuovi, jolle altistumme päivittäin. Tähän muoviyhdisteeseen törmää CD ja DVD -levyissä, paperirahassa, ostoskuitteissa, elektroniikassa, epoksihartsissa (säilykepurkkien sisäpinnat, maalit, lattiapäällysteet), jääkaapin hyllyissä, ja se on löytänyt tiensä myös ympäröimään ruokamme. Sitä löytää mm. muovisista ruokailuastioista ja ruokaluvälineistä, limsa- ja säilyketölkeistä, juomapulloista sekä tuttipulloista. Ohuissa PET -pulloissa, jotka ovat tavallisia limsa- ja vesipulloja, bisfenoli A:ta ei ole, mutta paksummista, kuten energiajuomat, yhdistettä taas löytyy. Kannattaa siis seurata muovimerkintöjä ja ottaa polykarbonaattimuovi (PC) pois omasta kulutuksesta. Bisfenoli A on luokiteltu karsinogeeniksi ja tämän on todettu vaikuttavaan haitallisesti myös kehon hormonijärjestelmään. On käyty tieteellisiä keskusteluja aineen vaikutuksista hedelmällisyyteen, lisääntymiseen ja oppimiseen.
Bisfenoli A on xenoestrogeeni, joka jäljittelee estrogeenihormonia elimistössä ja sillä on seurauksina mm. naisten aikaistunut puberteetti ja miesten siittiötuotannon väheneminen. Tämä muoviyhdiste on terveyshaitan ohella myös ympäristöhaitta ja joutuessaan vesitöihin aiheuttaa eliöstössä ja kaloissa muutoksia lisääntymiskyvyssä. Bisfenolin vaaroista ei olla yksimielisiä, mutta tiedostavana kuluttajana sinä päätät asetatko itsesi alttiiksi annokselle kyseistä kemikaaliyhdistettä.
Tätä yhdistettä välttääkseen ei tule myöskään lämmittää muovituotteita, sillä esimerkiksi kuumaan veteen BPA:ta liukenee huomattavia määriä. Tässä vielä tietopaketti bisfenoli A:n terveysvaikutuksista ja ympäristöhaitoista pdf -tiedostona.
Voimme vähentää bisfenoli A -kuormitusta elimistössämme suosimalla tuotteita, jotka eivät ole muovisia tai joita ei ole pakattu muoviin, välttämällä säilykepurkkiruokia ja juomalla veden muovipullon sijaan lasipullosta. Hyvä asia, josta tehtiin päätös, on että bisfenoli A:ta sisältäviä tuttipulloja ei saa myydä Euroopassa kesäkuun 2011 jälkeen.
Muoveja on markkinoilla lukuisia erilaisia ja erään tutkimuksen mukaan niitä on valmistettu jopa 60 000 erilaista. Linkki kuluttajalle muovimerkkien selityksistä (kierrätyskolmio, jonka keskellä on numero kertomassa, mihin muoviluokkaan tuote kuuluu). Esimerkiksi bisfenoli A eli polykarbonaattimuovi, PC, on luokiteltu ryhmään 7, katso kuva yllä.
Olen itse jo pitkään vältellyt myös teflonpäällysteisiä kattiloita ja poistanut taloudesta teflonpaistinpannut, joiden pinnassa olen havainnut rikkonaisuutta. Rasvaa ja vettä hylkivän pinnoitteen perfluorioktaanihappon (pfoa) on todistettu häiritsevän hormonien insuliini- ja leptiinituotantoa ja vaikuttavat tutkimusten mukaan tyttöjen lihavuuteen. Poikien lihavuutta nämä haittakemikaalit eivät aiheuta. Pfoa päätyy ihmisiin kovasta muoviyhdisteestä teflonista (PTFE), kertakäyttöastioista ja ruokapakkauksista. Lähteeksi artikkeli pfoa -tutkimuksesta (HS 7.3.2012).
Ftalaatit eli muovinpehmennysaineet, joita käytetään eniten PVC -muovissa, ovat yhdisteitä, jotka ovat nykyään kiellettyjen listalla kosmetiikassa ja lasten leluissa, mutta jotka ovat ympärillämme edelleen muun muassa vaate- ja kenkäteollisuudessa, muovimatoissa, muovisissa huonekaluissa, jopa huonepölyssä, joka irtoaa muovisista materiaaleista. Ftalaatit päätyvät kehoomme imeytymällä ihon läpi ja myös hengitysilman kautta. Haittaa ftalaateista on ja ne on luokiteltu hormonihäiritsijöiksi.
Silikoni on epäorgaanista ja synteettistä muovia. Silikonia löydämme suurimmasta osasta hius- ja kosmetiikkatuotteita. Tuotteiden Inci -listasta löytyvät -cone -loppuiset aineet ovat silikoniyhdisteitä. Hiuksiin silikoni muodostaa ohuen kalvon, tehden nämä sileiksi ja kiiltäviksi, mutta samalla hiukset menettävat tuuheuden. Syy miksi silikoni on yleisiä kosmetiikassa on sen vaikutus aineen koostumukseen parantaen sitä. Se parantaa tuotteen levitettävyyttä iholle ja kestää hyvin lämpöä. Silikonista ollaan montaa mieltä, puolesta ja vastaan, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että silikoni ei hajoa kosteassa maaperässä, joten huuhtouduttuaan viemäristä alas ja luontoon päästyään silikoni muovin tavoin vain säilyy ympäristössä, jollei löydä täysin kuivaa maaperää ja maaperän on taipumus olla kosteaa.
Todellinen haitta muovien suhteen on niiden helppo saatavuus ja ihmisten suuri kulutusvimma.
Kestomuoveja on ja näitä voidaan kierrättää, mutta ongelmaksi muodostuu jaottelu. Muovilajejen runsaus on syy, miksi Suomen kotitalouksiin pääasiassa pakkausmateriaalina kulkeutunut muovimateriaali joutuu kaatopaikalle.
Kuluttaja voi korvata muovin useilla vaihtoehdoilla ja muoveille, jotka ovat jääneet kuljeksimaan voi keksiä uusiokäyttöä. Suosimalla pahvia, paperia, lasia, puuta ja keramiikkaa käytettäväksi muovin sijaan, ja välttämällä kaikenlaisia kertakäyttöisiä muovituotteita muovipusseista kertakäyttöastioihin, tuotat kuluttajana vähemmän ympäristöön joutuvaa jätettä.
Joitain positiivisia päätöksiä on tehty muovin osalta mm. Kiinassa 2008, jossa kiellettiin ruokakaupoissa ilmaisten muovipussien antaminen ostosten yhteydessä. Toisena esimerkkinä City Of Palo Alto on poistattanut muovipussit kauppojen kassoilta. Tee aloite kauppaketjulle tai haasta oman kaupunkisi päättäjät tekemään jotain vastaavaa jätteiden syntymisen estämiseksi. Myös mitä enemmän ihmiset kysyvät vaihtoehtoja muoville, sitä enemmän kaupat ja yritykset haluavat kehittää tuotelinjojaan vastaamaan kysyntää. Pienillä asioilla on suuret vaikutukset! Alla olevassa YouTube -videossa konkreettisesti kuvaa siitä mihin jätteemme lopulta päätyvät. Kierrätä, uusiokäytä tai tee muovista jotain uudenveroista ja vältä sen joutumista ympäristöongelmaksi.
