Ekomatkailua pyöräillen uljaassa Gotlannissa

Matkakuumettako? 

Näin kevään lähetessä on taas aika miettiä tulevan kesän lomaa. Sitä alkaa suunnittelemaan matkaa. Kaipailee kokemuksia muualla kuin arjen ympyröissä. Matkan ei kuitenkaan tarvitse olla lomareissu kauas kaukomaille, jotta kokisi jotain uutta ja jännittävää, sillä aivan läheltä löytyy mahtavia, ennen näkemättömiä paikkoja, jotka tarjoavat ainutlaatuisia kokemuksia ja nähtävyyksiä.

Visbyn kauniita vanhoja rakennuksia

Tässä pientä kuumeennostatusta: kesän 2014 ekomatkamme suuntasimme Gotlantiin (Ruotsin saarelle). Matkan toteutimme loppukesästä, elokuun puolivälin tienoilla, jolloin turistisesonki oli jo mennyt ohi.

-----------------------------------------------------------------------------------------

MATKAPÄIVÄKIRJA

1. päivä

Matkasimme Helsingistä laivalla kohti Tukholmaa.

2. päivä

Aamulla Tukholmassa. Otimme junan Nynäshamniin, mistä lähti lauttamme Visbyyn, Gotlannin pääkaupunkiin. Laiva saapui Visbyyn keskiyöllä. Etsimme läheisen leirintäalueen, pystytimme teltan ja yövyimme siinä.

3. päivä (ensimmäinen pyöräilypäivä)

Aamu valkeni aurinkoisesti. Vuokrasimme pyörät Visbystä (noin 40 euroa per pyörä neljäksi päiväksi, josta käytimme kolme ja tavaralaukku sisältyi hintaan). Kävimme ensimmäisen matkapäivän kunniaksi syömässä letut paikallisessa kahvilassa. Aloitimme pyöräilymme ensin pienellä koukkauksella etelään, Högklintille (kuva: toinen kollaasikuvarivi, neljäs kuva). Näimme peltoja ja lampaita laiduntamassa. Liikenne ei tuntunut ruuhkaiselta ja teiden varsilla oli hyvä pyöräillä, vaikka itse pyöräväylä oli kapea. Erityisen positiivisia asioita ovat hyvin merkityt pyörätiet ja autoilijoiden pyöräilijät huomioiva ajotapa.
Högklintiltä ajoimme takaisin Visbyyn, josta jatkoimme pyöräillen Lummelundiin. Kävimme turistikierroksen paikallisessa Lummelundin luolassa, joka oli kiehtova geologinen kokemus. Pyöräilimme matkan varrella katsomaan reittimme sivulla olevaa massiivista rantakallioiden kalkkikivimuodostelmaa. Täällä valmistimme päivän aterian ja lähistöllä liikkui nuori ja utelias kettukin. Jatkoimme maalaismaisemien halki Hallshukille, jossa jo alkoi ilta-aurinko laskemaan. Jatkoimme tuosta niemen kärjestä leiriytymään Kappelshamniin ja oli jo aivan pimeää, kun saavuimme leirintäpaikkaan. Pyöriemme valot joutuivat käyttöön, mutta toisessa oli vikaa ja mukana ollut ledilamppu pelasti tilanteen.

4. päivä (toinen pyöräilypäivä)

Aamupalan syötyämme leiriä ylläpitävä vanhempi pariskunta saapui paikalle. Vaihdoimme hieman kuulumisia toisella kotimaisella, joka oli hieman haparoivaa, mutta puolin ja toisin tulimme ymmärretyksi. Poljimme näköalareittiä - ja ison kalkkijalostamon ohi -  Fårösundiin, josta otimme lossin Gotlannin Fårön saarelle. Jatkoimme matkaamme ja pysähdyimme paikallisessa kahvilassa, joka oli hauskasti rakennettu vanhaan taloon ja pihalla oli kivitalon rauniot, mihin kahvilan ulkotilaa oli jatkettu (kuva: toinen kollaasikuvarivi, toinen kuva, alla). Matkan aikana tuli nähtyä perinteisiä kalastajakyliä pienine mökkeineen (kuva: toinen kollaasikuvarivi toiseksi viimeinen ja viimeinen kuva) sekä päivän kohokohdat, joita olimme vartavasti tulleet katsomaan olivat luonnon muovaamat kivimuodostumat Digerhuvud ja Langhammars (kuva: toinen kollaasikuvarivi, kolmas kuva). Löysimme "kalkkihampaiden" läheisyydestä pari kiveä, joissa näkyi selvästi fossiilisten eliöiden, muinaisten trilobiittien, muotoja yli 200 miljoonan vuoden takaa, mutta hyviin tapoihin kuuluen emme näitä noukkineet mukaamme. Teimme päivän aterian Langhammarsin nähtävyyspaikalla. Nämä ainutlaatuiset muodostelmat nähtyämme pyöräilimme takaisin lautalle ja lautta vei meidät Fårösundiin, josta jatkoimme pyöräilyä etappipaikkaamme Sliteen majoittumaan yöksi. Taas meni pitkillä valoilla ajamiseksi...

5. päivä (kolmas pyöräilypäivä)

Päivä alkoi pilvisenä ja vaikutti siltä, että pian sataa vettä. Ei auttanut muu kuin kerätä kamat kasaan ja lähteä liikkeelle siinä toivossa, että sadealue ei osuisi kohdallemme. No, kuten arvata saattaa, päästyämme lähtemään Slitestä sadekuuro osui reitillemme. Onneksi olimme varautuneet sateeseen ja puimme nopeasti sadevaatteet päälle ja suojaksi rinkalle. Kuuro ei ollut pitkä ja sen jälkeen kehkeytyi mukavan oloinen poutapäivä. Saavuimme takaisin lähtöpaikkaamme Visbyyn hyvissä ajoin, että pääsimme kiertelemään kaupunkia pikaisen leirintäalueelle majoittumisen jälkeen. Ihastuin kaupunkiin valtavasti (kuva: koko viimeinen kollaasikuvarivi). Vanhoja kirkonraunioita oli jätetty muuria suojaavan kaupungin alueelle useampia. Talot olivat kaikki pieniä puutaloja ruusupenkkeineen. Kaupunki on erityisen idyllinen. Söimme ravintolassa ja kiertelimme niin paljon kuin yhden päivän aikana ehtii. Visbystä löysimme myös lumoavan puutarhan, jota ehdimme ihastella ilta-auringon jo laskiessa. Kilometrisaldo kolmen päivän ajalta kertyi noin 200 pyöräilykilometriin.

6. päivä

Aamulla lähti lautta Nynäshamniin, josta junalla takaisin sateiseen Tukholmaan ja lautalle keula kohti Suomea. Mainio reissu, joka kysyi sopivassa suhteessa tahdonvoimaa ja uskallusta, sillä tämä oli onnistunut itse suunniteltu ja toteutettu reissu - ja ensimmäinen pyöräilymatkamme.

7. päivä

Aamulla laiva saapui Helsinkiin.

Reittimme ja matkalla otettuja valokuvia:

Yövyimme punaisilla kohdilla merkityissä paikoissa ja pyräilimme mustaa linjaa pitkin.

-----------------------------------------------------------------------------------------

ElotOnJuhla suosittelee ekomatkavinkkinä Gotlantia. 
Varoitus: tähän saareen saattaa ihastua :)

Pyöräilyviikko on pian täällä!

Pyörät esiin ja lähtövalmiuteen, sillä lauantaina alkaa valtakunnallinen pyöräilyviikko. Pyöräilyviikkoa vietetään 10.5. - 18.5 eli se kestää tulevasta lauantantaista seuraavan viikon sunnuntaihin. Viikko järjestetään 24. kerran ja sen pääteemana tänä vuonna on "Seniorit satulaan!". Tapahtumia järjestetään viikon aikana kaikenikäisille, joten myös lapsiperheet mukaan polkemaan. Haastetta on toki luvassa kokeneemmillekin pyöräilijöille.

Laita ylös kalenteriin
10.5. Kansallinen pyöräilypäivä
13.5. Pyörällä töihin -päivä
14.5. Pyörällä kouluun -päivä

Tapahtumia ympäri Suomen järjestävät kaupunkien pyöräseurat, joten heidän nettisivuilla tai facebookissa on lisää tietoa viikon sisällöstä.
Tapahtumakalenteriin kootaan ympäri Suomea järjestettävät pyöräviikon tempaukset.
Fillarikalenterista voit seurata, mitä eri kaupunkien pyörärintamalla tapahtuu.

Myös tämän vuoden Kilometrikisa starttasi viime viikon torstaina 1.5. ja kestää 22.9. asti. Kilpailussa on tavoitteena kerätä joukkueella pyörämatkakilometrejä ja haastaa muut kisaan ilmoittautuneet joukkueet. Vielä ehtii mukaan! Haali kasaan joukkue vaikka työporukasta ja ota osaa. Kisaan voi liittyä missä vaiheessa vain. Tässä kisassa kunto kasvaa ja bensaa säästyy.

Tällaiset tapahtumat innoittavat meitä. Me pyöräilemme ympäri vuoden ja välillä arkipyöräilyssä unohtuu ajatus siitä kuinka mukavaa ja vaivatonta se on. Nyt oikein odottamme pyöräilyviikon alkamista. Kannustavaa on erityisesti nähdä joukko ihmisiä ulkona fiksaamassa ja tuunaamassa omia pyöriään yhdessä. Myös yhdessä pyöräily on hieno kokemus, johon aiomme ottaa osaa. Tämänkaltaiset massatapahtumat antavat ihmisille motivaatiota ja saavat useimmat ajattelemaan pyöräilyä toisella tavalla - se on hauskaa!

Toivotaan hyviä kelejä ja iloista pyöräilymieltä kaikille!

Lisätietoa:
Pyöräilykuntien verkosto
Pyöräillen Suomessa

Ring ring!

Halsvuori 24.8.

 

Vaellus Jotunheimeniin, Norjaan

Löimme viimein lukkoon matkakohteen pitkään jo suunnitteilla olleelle vaellusmatkalle. Valitsimme Norjan ja sieltä nimensä veroisen kohteen, jättien kodin, Jotunheimenin. Tähtäimenä oli kivuta pohjoismaiden 2. korkeimmalle huipulle: Glittertind, 2 465 metriä merenpinnasta, häviää vain kymmenisen metriä Norjan korkeimmalle huipulle.

Emme lentäneet Norjaan vaan otimme Helsingistä lautan Tukholmaan, josta matkasimme raideliikenteellä Osloon ja bussilla Jotunheimeniin. Matkustamiseen sai varata aikaa kaksi vuorokautta. Maisemat, jotka avartuivat junan ja bussin ikkunasta olivat näkemisen arvoisia!

Paikan päällä Jotunheimenissa, Gjendesheimissä, suunnittelimme vaellusreitin. Lähdimme lyhyemmälle reitille, joka ottaa neljä päivää ja pituudeltaan on noin 60 kilometriä.

Meillä oli mukana teltta, jossa majoituimme. Majoitusmahdollisuus tällä alueella on myös päivämatkan päätepisteissä sijaitsevien majatalojen huoneisiin, mutta hinta on korkea ja tämän majataloalueen sisällä myös teltan pystyttämisestä pitää maksaa per henkilö. Alueen ulkopuolella telttailu on ilmaista ja teltan saa pystyttää mihin haluaa.

Mukanamme oli ruoat jokaiselle päivälle, joten meidän ei tarvinnut kääntyä majatalojen puoleen tässäkään asiassa. Hinnat majataloissa ovat korkeat (Norjassa tiedetään hintatason olevan enemmän kuin muualla, mutta majataloissa hintoihin on lisätty vielä vähän extraa).

Lyhykäinen matkakertomus

Lähdimme 1. vaelluspäivänä vaeltamaan Gjendesheimistä Memurubuhun ja ylitimme Besseggenin solan, jossa kahden järven korkeusero on noin 400 metriä. Alastulo Besseggeniltä oli aika tiukka (varsinkin ensikertalaiselle). Joutui vähän käsilläkin ottamaan kiinni lohkareista ja tukemaan eteenpäin menemistä.

2. vaelluspäivä alkoi sateisissa merkeissä, mikä jatkui koko päivän enemmän ja vähemmän sadellen. Lähdimme Memurubusta ja päätepysäkki oli Glitterheim. Kuljimme tämän päivän suurimmaksi osaksi rantaviivaa pitkin, muutamia laskuja ja nousuja oli matkan varrella. Ylitimme myös useita kuohuvia jokia, isoimmissa oli sillat ylitystä varten.

3. vaelluspäivänä lähdimme tavoittelemaan Glittertindin huippua ja vuokrasimme piikit kenkiimme majatalosta, sillä kuuleman mukaan edellisen päivän vesisade oli saattanut tehdä jäästä liukkaan. Pääsimme huipulle ja lähdimme sieltä samoja jalanjälkiä alas Glitterheimiin, jossa pidimme tauon, mutta päätimme vielä jatkaa matkaa ja majoittua vasta Russvatnet -järven rantaan. Pieni vastoinkäyminen oli se, että kartan mukaan paikassa, jossa kuului olla silta, sitä ei ollut. Joki oli aika vahvasti virtaava ja saimme oman seikkailun sen ylittämisestä.

4. vaelluspäivä olikin sitten viimeisin ja iisein. Näimme polun varrella paljon lammaslaumoja kilikilikelloineen. Jaloissa tuntui, että jotain oli tehty ja mieli oli voitonriemuinen haasteista, joita matkan varrella tuli ylitettyä.

Tässä luonnon kauneutta vangittuna kuviin. Kokemuksena kuitenkin monin verroin vaikuttavampi. :)

 (katso kartta, reittimme väri on punainen, oranssit pisteet ovat pysähdyspaikkojamme)

Maisemat ovat henkeäsalpaavat! Matkallamme näimme sateenkaaren, koimme sateen ja sade vaihtui piiskaavaksi raekuuroksikin, aurinko paistoi kuitenkin sateen päätyttyä pilviharson takaa ja lopulta suoraan taivaalta. Joimme raikasta tunturipurovettä ja nautimme luonnosta neljänä päivänä sekä yönä. Ihanampi kokemus pois kaupungista ei matka voisi olla.

Muutamia linkkejä vaeltamisesta innostuneille:

Norske Turistforening
Vaell.us

Sydäntalven luontoretki

 

Talvinen luonto tarjoaa unohtumattomia kokemuksia retkeilijälle. Se on satumainen vaikka nukkuu levollisesti lumivaipan alla.

Teimme sunnuntairetken läheiselle luontopolulle Kanavuoreen, Vaajakoskelle. Pyöräilimme polun alkuun reilut 5 kilometriä. Pakkasta oli noin -8 astetta eli ihanteellinen lämpötila talviselle retkellemme ja lumihiutaleita sateli keveästi maahan auringon pilkistellessä ohuen pilviverhon takaa. Kiipesimme polkua pitkin Kanavuoren päälle (197 m merenpinnasta, 100 metriä viereisten vesistöjen pinnasta) ja sieltä avautui kaunis näköala, jonka reunusti lumen koristamat puut ja jyhkeät kivilohkareet. Reissun päätimme tehdä aivan extempore. Raitis ilma ja liikkuminen kauniin maiseman lisäksi antoivat hyvänolon tunteen, joka jäi vielä kotiin palatessakin. Hieno ja mahtava kokemus! Tässä joitakin kuvia nähtäville.

Pyöräretki keväiseen luontoon

Juhlistaaksemme toukokuista pyöräilyviikkoa (5.-13.5.) halusimme tehdä oman pyöräretken. Lähdimme retkelle pyörien korit täynnä itse valmistettua ruokaa (sienirulla, seitania, salaattia, korvapuusteja) sekä tietysti lämmintä juomaa. Valitsimme itsellemme hieman tuntemattomamman reitin. Saimme nähdä oman lähiseutumme uusin silmin ja todistaa kevään etenemistä pilkistävien kukkien ja pajunkissojen ilahduttamana. Pyöräilymme metsäiselle järven rannalle oli noin 15 kilometriä suuntaansa, joten retki tarjosi myös päivän hyötyliikunnan. Kokonaiskesto retkelle oli noin viisi tuntia. Pyöräretki raittiissa ilmassa teki hyvää keholle ja mielelle.

Leskenlehtiä

Jotain huomioitavaa pyöräretkelle lähteville. Pyöräretkeen kannattaa valmistautua jo etukäteen. Jos haluaa itse valmistaa eväänsä kannattaa ne tehdä jo edellisenä päivänä samoin kauppareissu. Reitti on syytä katsoa valmiiksi. Pyörät on myös hyvä huoltaa ennen retkeä. Listasin tähän mielestäni oleelliset asiat, jotka kannattaa muistaa ottaa mukaan.

Pyöräretkelle mukaan:

- viltti
- polkupyörän pumppu
- puhelin (äänettömällä)
- kartta (riittää kännykkä, jossa nettiyhteys)
- kamera
- eväät (suolaista ja makeaa)
- lämmin juoma (tee / kahvi / kaakao)
- mukit, lautaset, aterimet
- vesipullo
- pussi roskille (ei roskata luontoa)
- aktiviteettia (kirjallisuutta, päivän lehti, radio, luonnoslehtiö tms.)
- sään mukainen varustus
- hyttyskarkotetta (keväällä sitä ei tarvitse)

  Ja iloinen seikkailumieli!

Pajunkissoja

Retkeilimme myös lähialueella, jossa on suoritettu mittavia puunhakkuita. Jälkeensä metsurit ovat jättäneet nuoret kaadetut puut. Otin yhdestä lojumaan jätetystä kaadetusta koivusta oksia ja halusin kokeilla virkistyykö se vielä puhkeamaan lehteen. Tässä siitä kuva muutaman päivän jälkeen.

Koivunoksia

Pyhäpäivän lenkkipolku

Kaunis helmikuinen sunnuntaitalvipäivä houkutteli ulos. Pakkastakaan ei ollut, joten ilma soveltui loistavasti ulkoiluun. Läheltä asuntoamme löytyi auraamaton kenttä ja päätimme toteuttaa kävelyn lumihangessa. Lunta oli paljon, joten polvia myöten rämmittiin lumessa. Liikkuminen oli tästä syystä hankalampaa kuin ihan normaalin lenkkeilyn. Kokeilumme tarkoituksena on jättää kulkemamme jäljet näkyville. Nämä jäljet ovat tosin nähtävissä vain ensi lumisateeseen asti. Mukavinta oli, että herätimme mielenkiintoa paikalle sattuneiden ihmisten keskuudessa ja saimme myös juttelua aikaiseksi.

Haasteellisuus, joka koettiin näinkin yksinkertaisessa kuvioinnissa, oli hahmottaa kokonaisuus. Suorien viivojen aikaansaamiseksi piti ottaa kiintopiste. Viivoissa haastoi myös se, että niiden tuli olla suurinpiirtein yhtä etäällä toisistaan. Mutta kaikinpuolin mukava talvipäivän aktiviteetti!