Viehätys villivihanneksiin

Alkukesä on parasta aikaa kerätä pitkän päivän valossa kasvaneiden villivihennesten ravinteet talteen pimenevien syys- ja talvipäivien varalle. Villivihannesherkku, nokkosletut, toimii aina, mutta hortaa eli villivihanneksia voi käyttää myös vihersmoothieihin, maustamaan ruokia yrttejen kanssa, haudukkeeksi teen tavoin sekä leivontaan. Kuivata, pakasta tai syö sellaisenaan - villiyrtit tuovat ruokaan maun ja luonteen.

Uutuutena Suomen Luonnon Villivihannekset -mobiilisovellus, joka esittelee 20 luonnostamme löytyvää villivihannesta. Sovelluksen tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön.

 

Villivihannesten maailmaa avaa kirjallisuus

Hulluna hortaan, Raija ja Jouko Kivimetsä
Villiyrtit tunnistusopas, Eija Lehmuskallio, Jouko Lehmuskallio, Sami Tallberg
Villiä vegeä, Sami Tallberg, Katariina Vuori

Villiyrtit alkavat nostamaan päätään

Nyt on parasta aikaa ottaa pienet villiyrtin taimet ravinnoksi. Nokkosia löytyy jo runsaasti, sanoin vuohenputkea. Pian on voikukkien ja horsman vuoro.

Ilmaista ruokaa löytyy vaikka mistä: pihalta, puistosta, metsästä, pellolta (tienvarsilta kannattaa kuitenkin jättää poimimatta). Villiyrttejä on luvallista kerätä jokamiehenoikeudella muualtakin kuin omasta pihapiiristä, joten kori mukaan vaikkapa lenkille.

Keräsimme peltoa kääntäessämme talteen voikukanjuuret ja pienet ravintorikkaat nokkoset. Nämä ovat tämän kevään ensimmäinen villiyrttisaalis. Tästä se alkaa, ja uutta satoa kasvaa koko kesän ajan!

Voikukanjuuret pesin, kuorin ja kiehautin pari kertaa. Lisäsin ne lisukkeeksi ruoan sekaan. Voikukanjuurissa on pientä kitkeryyttä, mutta ovat muuten maukkaita. Vähäistä kitkeryyttä ei havaitse, kun juuret ovat muun ruoan seassa. Pian tulevat esiin voikukannuput (aikaisempi postaus), jotka voi hyödyntää, kuten myös voikukan kukinnot ja lehdet. Voikukkaa on turhaan pidetty rikkakasvina. Se on erittäin hyvä kasvi, kun vain osaa hyödyntää sen. 

Nokkoset kiehautin ja osan niistä laitoin lettutaikinaan. Nokkosvesi kannattaa säilyttää, sillä sen voi hyödyntää huonekasveille lisäämään ravinteisuutta multaan ja lehdille suihkutettuna pitämään tuholaishyönteiset (kuten kemppi) poissa. Sitä voi myös käyttää hiustenhoidossa huuhteluvetenä.

Villiyrteistä löytyy enemmän tietoa:
hortoilu.fi
Villi elo
Villikataja
Yrttitarha

Kevään juhlaa kippistellään mahlasimalla

Juhlistamme vappua perinteisesti nauttien simaa ja itsetehtyjä munkkeja. Tänä vuonna siman valmistukseen kävimme viime viikolla valuttamassa mahlaa ja saimme saaliiksi muutamia litroja. Tämä oli meille ensimmäinen mahlanvalutuskerta, vaikka useampana keväänä olemme halunneet ottaa mahlaa talteen. Olemme vain reagoineet liian myöhään ja mahlakausi on ehtinyt mennä ohi. Nytkin oli hilkulla, sillä satuimme keräämään mahlaa ihan viime hetkellä. Koivun lehdet puhkesivat parin päivän kuluttua. Mukavaa, että tänä vappuna saamme viimein nauttia mahlasimaa. Kippis!

Mahlasima
(ohjeen voi tehdä myös kaksinkertaisena)

2 l mahlaa
125 g fariinisokeria
125 g ruokosokeria (luomu)
1/6 tl tuorehiivaa (= herneen kokoinen pala)
1 sitruuna (luomu)
+ rusinoita (luomu)

Keitä osa mahlasta (tai kuten minä tein, keitin 1/2 l vettä, ettei mahlan ravinteikkuus häviäisi keitettäessä). Ota pois liedeltä ja lisää sokerit. Anna sokereiden liueta ja lisää loput mahlasta. Jäähdytä kädenlämpöiseksi ja lisää tuorehiiva sekä sitruuna. Jätä vuorokaudeksi käymään huoneenlämpöön. Pullota seuraavana päivänä puhtaisiin lasipulloihin, joihin pohjalle lisätään teelusikallinen sokeria sekä rusinoita. Anna käydä jääkaapissä viikon ajan tai huoneenlämmössä 3 päivää.

Metsäisiä mahlankeruukuvia taltioitui kameraan. Varusteina meillä oli suppilo, kanisteri, poranterä narua ja puukko. Annoimme mahlan valua yön yli, jonka jälkeen valmistimme sen simaksi (mahlan voi myös pakastaa), sillä tuoreen mahlan säilyvyys on huono.

Infoa mahlan keräämisestä

 

 

Hyvää Vappua kaikille!

Maan antimia, yhteisöllisyyttä ja sadonkorjuun juhlaa

Olemme osallistuneet tänä vuonna Juurikas Jkl -kumppanuusviljelyyn. Satoa on tullut enemmän kuin osasi aavistella ja nyt on sadonkorjuun aika!

Kumppanuusviljely on ollut meille mahtava tilaisuus päästä lähemmäksi viljelytoimintaa. Emme ole kouluttautuneita viljelijöitä tai edes suuresti kokeneita puutarhureita, vaan kaupunkilaisia, joita tieto ruoan alkuperästä kiinnostaa enemmissä määrin. Meillä on lisäksi intoa osallistua ja halu saada puhdasta ruokaa, joten tästä syystä kumppanuusviljely onkin ollut juuri omiaan meille. Olemme saaneet kesän aikana paljon uutta tietoa ja tekemisen kautta oppineet ymmärtämään ruoan tärkeyttä uudelta näkökannalta ja arvostamaan sitä sen vaatiman työmäärän kautta. Onnistumisen tässä kumppanuusviljelyssä mahdollisti pellollemme palkatut työntekijät, joilla on koulutuspohja viljelylle ja tietoa ja taitoa saada pelto kukoistamaan. Tämä oli ensimmäinen vuosi Juurikas Jkl:n toiminnassa ja kumppanuusviljelykokeilu tuotti hyvin tulosta, joten jatkoa on luvassa.

Ensimmäiset talkoot olivat keväällä ja alkukesästä, johon kaikkien juurikaslaisten oli osallistuttava, jotta viljelykset saatiin sysättyä käyntiin. Kumppanuusviljely on siitä hyvä viljelytoiminta, koska se ei sido osakkaita pellolle koko kesäksi. Palkatut työntekijät pitävät huolen sadosta ja sen jakamisesta.
Joka viikko kesäkuusta alkaen satoa alettiin jakamaan osuuksien kesken tasan. Viikottain ruokaa on tullut niin paljon, että kauppareissut ovat täysin vähentyneet kasvisten osalta. Olemme saaneet pellolta salaatteja (mm. keräsalaattia), pinaattia, mangoldia, retiisiä, punajuurta, perunaa, lanttua, kesäkurpitsaa, papuja, härkäpapuja, herneitä, yrttejä, sipulia, valkosipulia... Yllä on kuva viikottaisesta sadonjaosta per yksi osuus ja seuraksi muutama kesäinen peltokuva Oravasaaren kukoistavalta pellolta.

Keräsimme ja kuivatimme myös yrttejä ja hortaa (villivihannes eli kasvi joka kasvaa vapaana luonnossa esim. voikukka, nokkonen) tänä vuonna enemmän kuin aikaisempina vuosina. Yrtit kasvoivat osaksi pellolla ja osaksi kaupunkiviljelylaarissamme Kankaan puutarhalla.
Pellon antimien lisäksi poimimme perinteisesti metsästä marjat ja sienet. Kauniina syyspäivinä on ihanaa ja voimauttavaa lähteä hiljaiseen metsään rauhoittumaan ja keräämään talveksi vitamiinit talteen.

Omenat olen soseuttanut pakkaseen ja niistä on syöty useampi omenapaistoskin. Nyt antaa talven pimeyden tulla, olemme valmistautuneet. :)
Tässä vielä helpot syysreseptit omenakaurapaistokselle ja omenasoseelle, joista itse tykkään.

Tiedoksi
Kaikki kiinnostunteet ovat tervetulleita lauantaina 7.9. Juurikas Jkl:n järjestämiin talkoisiin Oravasaaren pellolla ja tutustumaan kumppanuusviljelytoimintaan. Tarkemmat tiedot löydät Juurikas Jkl nettisivuilta.

Kiinnostunut? Mukaan viljelytoimintaan?

Infoa kaupunkiviljelystä
Kaupunkiviljely.fi
Syötävä kaupunki

Kumppanuusviljelyä
Jyväskylässä Juurikas Jkl
Tampereella Meirän pelto
Turussa Livonsaaren osuuspuutarha
Vantaalla Kaupunkilaisten oma pelto

Kerkät kiehumaan!

Ennen juhannusta on hyvä aika poimia kuusen nuoria versoja, kuusenkerkkiä. Runsaasti C-vitamiinia sisältävät tuoreet kerkät ovat hyvä lääke pimeneviin syysiltoihin (jotka tosin vielä tuntuvat kaukaisilta), sillä niillä on yskää parantava sekä verenkiertoa vilkastava vaikutus. Kerkkiä voi syödä sellaisenaan. Ne voi myös pakastaa.

On muistettava, että kerkkiä kerätessä on kysyttävä maan omistajan lupa, sillä kerääminen haittaa kuusen kasvua. Tästä syystä kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Kuusenkerkkiä kannattaa kerätä kuusen alaoksista, ei latvasta.

Tässä pari juttuja, joita kerkistä voi tehdä ja joita olemme itse valmistaneet. Muitakin vaihtoehtoja on kuten kuusenkerkkäsima ja kuusenkerkkämehu.

Iltatee kuusenkerkistä
Vaihtoehto 1. Kuumaan veteen lisätään tuoreita kerkkiä (pari lusikallista kuusenkerkkiä ja 1/2 l vettä). Niiden annetaan hautua vedessä 5-10 minuuttia tai kunnes väri on muuttunut. Makeutta voi lisätä hunajalla, mutta itse pidän kerkkien mausta sellaisenaan.
Vaihtoehto 2. Kuumaan veteen lisätään kuusenkerkkäsiirappia mauksi ja makeudeksi oman maun mukaan.

Kuusenkerkkäsiirappi
2 l kuusenkerkkiä
5 dl sokeria
vettä
Kuusenkerkät huuhdellaan ja laitetaan veteen yöksi. Kattilaan laitetaan vettä sen verran, että kerkät peittyvät. Seuraava vaihe on kiehauttaa kerkkiä kaksi tuntia vedessä. Tämän jälkeen kerkät siivilöidään pois ja keitinveden annetaan jäähtyä tunnin verran. Laita keitinvesi kiehumaan ja lisää sokeri. Anna sokerin liueta veteen ja keitä 2-4 tuntia koko ajan hämmentäen miedolla lämmöllä. Väri muuttuu keittäessä tummaksi. Voit kokeilla siirapin paksuutta tipauttamalla pisaran kylmään veteen ja jos se hajoaa veteen voit vielä jatkaa keittämistä. Mitä enemmän seosta keität sitä paksumpaa siirapista tulee. Seoksen sakeutuessa ota kattila pois liedeltä. Lopuksi kaada siirappi puhtaisiin, keitettyihin, lasipurkkeihin. Siirappia voi käyttää tavallisen siirapin tapaan mm. lettujen kanssa ja sämpylätaikinaan. Flunssaan auttaa lusikallinen kuusenkerkkäsiirappia sellaisenaan. Alla kuvia valmistuksen eri vaiheista.

Voikukkaset poimintaan

Ruohosipulia ja voikukannuppuja

Hortoilimme eli keräsimme villivihanneksia (joita kutsutaan hortaksi). Pyörähdys luonnossa ja sato voikukannuppuja tarttui mukaan. Oli juuri oikea aika kerätä nämä talteen ennen kuin kukat ovat liian isoja. Voikukka, Taraxacum officinale, on erikoisen hieno ja hyvin yleinen kasvi, jonka kaikkia osia ihminen voi käyttää ravinnossaan: kukkia, kukannuppuja, lehtiä ja juuria.

Voikukannuput (joita keräsimme noin 200g) voi paistaa öljyssä pannulla rapeiksi valkosipulin kanssa tai niitä voi säilöä kapriksen tapaan. Valmistimme "kapriksia", joten kiehautimme kukannuppuja minuutin verran vedessä, johon voi lisätä hyppysellisen suolaa. Tämän jälkeen ne laitetaan puhtaaseen (kiehuvassa vedessä steriloituun) purkkiin omenaviinietikkaseoksen kanssa. Etikkaseokseen lisäsimme kylmäpuristettua kookosöljyä. Vaihtoehtona etikan kanssa voi käyttää hunajaa. Annetaan jäähtyä hetki ja sitten purkki laitetaan vähintään vuorokaudeksi tekeytymään viileään, jonka jälkeen ihana ja edullinen lisuke esimerkiksi salaatteihin on valmis.

Ensi kerran voikukan tavatessasi, ota sen osia talteen, mutta muista poimia kasvi puhtaasta kavuympäristöstä, ei liian läheltä vilkasliikenteistä tietä.

Lisää voikukkatietoa:

http://www.henriettesherbal.com/fi/hk-villivihanneksia.html

http://kaupunkiviljely.fi/mita/villit-vihannekset-ja-kaupunkimehilaiset/