Löimme viimein lukkoon matkakohteen pitkään jo suunnitteilla olleelle vaellusmatkalle. Valitsimme Norjan ja sieltä nimensä veroisen kohteen, jättien kodin, Jotunheimenin. Tähtäimenä oli kivuta pohjoismaiden 2. korkeimmalle huipulle: Glittertind, 2 465 metriä merenpinnasta, häviää vain kymmenisen metriä Norjan korkeimmalle huipulle.
Emme lentäneet Norjaan vaan otimme Helsingistä lautan Tukholmaan, josta matkasimme raideliikenteellä Osloon ja bussilla Jotunheimeniin. Matkustamiseen sai varata aikaa kaksi vuorokautta. Maisemat, jotka avartuivat junan ja bussin ikkunasta olivat näkemisen arvoisia!
Paikan päällä Jotunheimenissa, Gjendesheimissä, suunnittelimme vaellusreitin. Lähdimme lyhyemmälle reitille, joka ottaa neljä päivää ja pituudeltaan on noin 60 kilometriä.
Meillä oli mukana teltta, jossa majoituimme. Majoitusmahdollisuus tällä alueella on myös päivämatkan päätepisteissä sijaitsevien majatalojen huoneisiin, mutta hinta on korkea ja tämän majataloalueen sisällä myös teltan pystyttämisestä pitää maksaa per henkilö. Alueen ulkopuolella telttailu on ilmaista ja teltan saa pystyttää mihin haluaa.
Mukanamme oli ruoat jokaiselle päivälle, joten meidän ei tarvinnut kääntyä majatalojen puoleen tässäkään asiassa. Hinnat majataloissa ovat korkeat (Norjassa tiedetään hintatason olevan enemmän kuin muualla, mutta majataloissa hintoihin on lisätty vielä vähän extraa).
Lyhykäinen matkakertomus
Lähdimme 1. vaelluspäivänä vaeltamaan Gjendesheimistä Memurubuhun ja ylitimme Besseggenin solan, jossa kahden järven korkeusero on noin 400 metriä. Alastulo Besseggeniltä oli aika tiukka (varsinkin ensikertalaiselle). Joutui vähän käsilläkin ottamaan kiinni lohkareista ja tukemaan eteenpäin menemistä.2. vaelluspäivä alkoi sateisissa merkeissä, mikä jatkui koko päivän enemmän ja vähemmän sadellen. Lähdimme Memurubusta ja päätepysäkki oli Glitterheim. Kuljimme tämän päivän suurimmaksi osaksi rantaviivaa pitkin, muutamia laskuja ja nousuja oli matkan varrella. Ylitimme myös useita kuohuvia jokia, isoimmissa oli sillat ylitystä varten.
3. vaelluspäivänä lähdimme tavoittelemaan Glittertindin huippua ja vuokrasimme piikit kenkiimme majatalosta, sillä kuuleman mukaan edellisen päivän vesisade oli saattanut tehdä jäästä liukkaan. Pääsimme huipulle ja lähdimme sieltä samoja jalanjälkiä alas Glitterheimiin, jossa pidimme tauon, mutta päätimme vielä jatkaa matkaa ja majoittua vasta Russvatnet -järven rantaan. Pieni vastoinkäyminen oli se, että kartan mukaan paikassa, jossa kuului olla silta, sitä ei ollut. Joki oli aika vahvasti virtaava ja saimme oman seikkailun sen ylittämisestä.
4. vaelluspäivä olikin sitten viimeisin ja iisein. Näimme polun varrella paljon lammaslaumoja kilikilikelloineen. Jaloissa tuntui, että jotain oli tehty ja mieli oli voitonriemuinen haasteista, joita matkan varrella tuli ylitettyä.
Tässä luonnon kauneutta vangittuna kuviin. Kokemuksena kuitenkin monin verroin vaikuttavampi. :)
(katso kartta, reittimme väri on punainen, oranssit pisteet ovat pysähdyspaikkojamme)
Maisemat ovat henkeäsalpaavat! Matkallamme näimme sateenkaaren, koimme sateen ja sade vaihtui piiskaavaksi raekuuroksikin, aurinko paistoi kuitenkin sateen päätyttyä pilviharson takaa ja lopulta suoraan taivaalta. Joimme raikasta tunturipurovettä ja nautimme luonnosta neljänä päivänä sekä yönä. Ihanampi kokemus pois kaupungista ei matka voisi olla.
Vaell.us
Muutamia linkkejä vaeltamisesta innostuneille:
Norske TuristforeningVaell.us
