Ekomatkailua pyöräillen uljaassa Gotlannissa

Matkakuumettako? 

Näin kevään lähetessä on taas aika miettiä tulevan kesän lomaa. Sitä alkaa suunnittelemaan matkaa. Kaipailee kokemuksia muualla kuin arjen ympyröissä. Matkan ei kuitenkaan tarvitse olla lomareissu kauas kaukomaille, jotta kokisi jotain uutta ja jännittävää, sillä aivan läheltä löytyy mahtavia, ennen näkemättömiä paikkoja, jotka tarjoavat ainutlaatuisia kokemuksia ja nähtävyyksiä.

Visbyn kauniita vanhoja rakennuksia

Tässä pientä kuumeennostatusta: kesän 2014 ekomatkamme suuntasimme Gotlantiin (Ruotsin saarelle). Matkan toteutimme loppukesästä, elokuun puolivälin tienoilla, jolloin turistisesonki oli jo mennyt ohi.

-----------------------------------------------------------------------------------------

MATKAPÄIVÄKIRJA

1. päivä

Matkasimme Helsingistä laivalla kohti Tukholmaa.

2. päivä

Aamulla Tukholmassa. Otimme junan Nynäshamniin, mistä lähti lauttamme Visbyyn, Gotlannin pääkaupunkiin. Laiva saapui Visbyyn keskiyöllä. Etsimme läheisen leirintäalueen, pystytimme teltan ja yövyimme siinä.

3. päivä (ensimmäinen pyöräilypäivä)

Aamu valkeni aurinkoisesti. Vuokrasimme pyörät Visbystä (noin 40 euroa per pyörä neljäksi päiväksi, josta käytimme kolme ja tavaralaukku sisältyi hintaan). Kävimme ensimmäisen matkapäivän kunniaksi syömässä letut paikallisessa kahvilassa. Aloitimme pyöräilymme ensin pienellä koukkauksella etelään, Högklintille (kuva: toinen kollaasikuvarivi, neljäs kuva). Näimme peltoja ja lampaita laiduntamassa. Liikenne ei tuntunut ruuhkaiselta ja teiden varsilla oli hyvä pyöräillä, vaikka itse pyöräväylä oli kapea. Erityisen positiivisia asioita ovat hyvin merkityt pyörätiet ja autoilijoiden pyöräilijät huomioiva ajotapa.
Högklintiltä ajoimme takaisin Visbyyn, josta jatkoimme pyöräillen Lummelundiin. Kävimme turistikierroksen paikallisessa Lummelundin luolassa, joka oli kiehtova geologinen kokemus. Pyöräilimme matkan varrella katsomaan reittimme sivulla olevaa massiivista rantakallioiden kalkkikivimuodostelmaa. Täällä valmistimme päivän aterian ja lähistöllä liikkui nuori ja utelias kettukin. Jatkoimme maalaismaisemien halki Hallshukille, jossa jo alkoi ilta-aurinko laskemaan. Jatkoimme tuosta niemen kärjestä leiriytymään Kappelshamniin ja oli jo aivan pimeää, kun saavuimme leirintäpaikkaan. Pyöriemme valot joutuivat käyttöön, mutta toisessa oli vikaa ja mukana ollut ledilamppu pelasti tilanteen.

4. päivä (toinen pyöräilypäivä)

Aamupalan syötyämme leiriä ylläpitävä vanhempi pariskunta saapui paikalle. Vaihdoimme hieman kuulumisia toisella kotimaisella, joka oli hieman haparoivaa, mutta puolin ja toisin tulimme ymmärretyksi. Poljimme näköalareittiä - ja ison kalkkijalostamon ohi -  Fårösundiin, josta otimme lossin Gotlannin Fårön saarelle. Jatkoimme matkaamme ja pysähdyimme paikallisessa kahvilassa, joka oli hauskasti rakennettu vanhaan taloon ja pihalla oli kivitalon rauniot, mihin kahvilan ulkotilaa oli jatkettu (kuva: toinen kollaasikuvarivi, toinen kuva, alla). Matkan aikana tuli nähtyä perinteisiä kalastajakyliä pienine mökkeineen (kuva: toinen kollaasikuvarivi toiseksi viimeinen ja viimeinen kuva) sekä päivän kohokohdat, joita olimme vartavasti tulleet katsomaan olivat luonnon muovaamat kivimuodostumat Digerhuvud ja Langhammars (kuva: toinen kollaasikuvarivi, kolmas kuva). Löysimme "kalkkihampaiden" läheisyydestä pari kiveä, joissa näkyi selvästi fossiilisten eliöiden, muinaisten trilobiittien, muotoja yli 200 miljoonan vuoden takaa, mutta hyviin tapoihin kuuluen emme näitä noukkineet mukaamme. Teimme päivän aterian Langhammarsin nähtävyyspaikalla. Nämä ainutlaatuiset muodostelmat nähtyämme pyöräilimme takaisin lautalle ja lautta vei meidät Fårösundiin, josta jatkoimme pyöräilyä etappipaikkaamme Sliteen majoittumaan yöksi. Taas meni pitkillä valoilla ajamiseksi...

5. päivä (kolmas pyöräilypäivä)

Päivä alkoi pilvisenä ja vaikutti siltä, että pian sataa vettä. Ei auttanut muu kuin kerätä kamat kasaan ja lähteä liikkeelle siinä toivossa, että sadealue ei osuisi kohdallemme. No, kuten arvata saattaa, päästyämme lähtemään Slitestä sadekuuro osui reitillemme. Onneksi olimme varautuneet sateeseen ja puimme nopeasti sadevaatteet päälle ja suojaksi rinkalle. Kuuro ei ollut pitkä ja sen jälkeen kehkeytyi mukavan oloinen poutapäivä. Saavuimme takaisin lähtöpaikkaamme Visbyyn hyvissä ajoin, että pääsimme kiertelemään kaupunkia pikaisen leirintäalueelle majoittumisen jälkeen. Ihastuin kaupunkiin valtavasti (kuva: koko viimeinen kollaasikuvarivi). Vanhoja kirkonraunioita oli jätetty muuria suojaavan kaupungin alueelle useampia. Talot olivat kaikki pieniä puutaloja ruusupenkkeineen. Kaupunki on erityisen idyllinen. Söimme ravintolassa ja kiertelimme niin paljon kuin yhden päivän aikana ehtii. Visbystä löysimme myös lumoavan puutarhan, jota ehdimme ihastella ilta-auringon jo laskiessa. Kilometrisaldo kolmen päivän ajalta kertyi noin 200 pyöräilykilometriin.

6. päivä

Aamulla lähti lautta Nynäshamniin, josta junalla takaisin sateiseen Tukholmaan ja lautalle keula kohti Suomea. Mainio reissu, joka kysyi sopivassa suhteessa tahdonvoimaa ja uskallusta, sillä tämä oli onnistunut itse suunniteltu ja toteutettu reissu - ja ensimmäinen pyöräilymatkamme.

7. päivä

Aamulla laiva saapui Helsinkiin.

Reittimme ja matkalla otettuja valokuvia:

Yövyimme punaisilla kohdilla merkityissä paikoissa ja pyräilimme mustaa linjaa pitkin.

-----------------------------------------------------------------------------------------

ElotOnJuhla suosittelee ekomatkavinkkinä Gotlantia. 
Varoitus: tähän saareen saattaa ihastua :)

Vaellus Jotunheimeniin, Norjaan

Löimme viimein lukkoon matkakohteen pitkään jo suunnitteilla olleelle vaellusmatkalle. Valitsimme Norjan ja sieltä nimensä veroisen kohteen, jättien kodin, Jotunheimenin. Tähtäimenä oli kivuta pohjoismaiden 2. korkeimmalle huipulle: Glittertind, 2 465 metriä merenpinnasta, häviää vain kymmenisen metriä Norjan korkeimmalle huipulle.

Emme lentäneet Norjaan vaan otimme Helsingistä lautan Tukholmaan, josta matkasimme raideliikenteellä Osloon ja bussilla Jotunheimeniin. Matkustamiseen sai varata aikaa kaksi vuorokautta. Maisemat, jotka avartuivat junan ja bussin ikkunasta olivat näkemisen arvoisia!

Paikan päällä Jotunheimenissa, Gjendesheimissä, suunnittelimme vaellusreitin. Lähdimme lyhyemmälle reitille, joka ottaa neljä päivää ja pituudeltaan on noin 60 kilometriä.

Meillä oli mukana teltta, jossa majoituimme. Majoitusmahdollisuus tällä alueella on myös päivämatkan päätepisteissä sijaitsevien majatalojen huoneisiin, mutta hinta on korkea ja tämän majataloalueen sisällä myös teltan pystyttämisestä pitää maksaa per henkilö. Alueen ulkopuolella telttailu on ilmaista ja teltan saa pystyttää mihin haluaa.

Mukanamme oli ruoat jokaiselle päivälle, joten meidän ei tarvinnut kääntyä majatalojen puoleen tässäkään asiassa. Hinnat majataloissa ovat korkeat (Norjassa tiedetään hintatason olevan enemmän kuin muualla, mutta majataloissa hintoihin on lisätty vielä vähän extraa).

Lyhykäinen matkakertomus

Lähdimme 1. vaelluspäivänä vaeltamaan Gjendesheimistä Memurubuhun ja ylitimme Besseggenin solan, jossa kahden järven korkeusero on noin 400 metriä. Alastulo Besseggeniltä oli aika tiukka (varsinkin ensikertalaiselle). Joutui vähän käsilläkin ottamaan kiinni lohkareista ja tukemaan eteenpäin menemistä.

2. vaelluspäivä alkoi sateisissa merkeissä, mikä jatkui koko päivän enemmän ja vähemmän sadellen. Lähdimme Memurubusta ja päätepysäkki oli Glitterheim. Kuljimme tämän päivän suurimmaksi osaksi rantaviivaa pitkin, muutamia laskuja ja nousuja oli matkan varrella. Ylitimme myös useita kuohuvia jokia, isoimmissa oli sillat ylitystä varten.

3. vaelluspäivänä lähdimme tavoittelemaan Glittertindin huippua ja vuokrasimme piikit kenkiimme majatalosta, sillä kuuleman mukaan edellisen päivän vesisade oli saattanut tehdä jäästä liukkaan. Pääsimme huipulle ja lähdimme sieltä samoja jalanjälkiä alas Glitterheimiin, jossa pidimme tauon, mutta päätimme vielä jatkaa matkaa ja majoittua vasta Russvatnet -järven rantaan. Pieni vastoinkäyminen oli se, että kartan mukaan paikassa, jossa kuului olla silta, sitä ei ollut. Joki oli aika vahvasti virtaava ja saimme oman seikkailun sen ylittämisestä.

4. vaelluspäivä olikin sitten viimeisin ja iisein. Näimme polun varrella paljon lammaslaumoja kilikilikelloineen. Jaloissa tuntui, että jotain oli tehty ja mieli oli voitonriemuinen haasteista, joita matkan varrella tuli ylitettyä.

Tässä luonnon kauneutta vangittuna kuviin. Kokemuksena kuitenkin monin verroin vaikuttavampi. :)

 (katso kartta, reittimme väri on punainen, oranssit pisteet ovat pysähdyspaikkojamme)

Maisemat ovat henkeäsalpaavat! Matkallamme näimme sateenkaaren, koimme sateen ja sade vaihtui piiskaavaksi raekuuroksikin, aurinko paistoi kuitenkin sateen päätyttyä pilviharson takaa ja lopulta suoraan taivaalta. Joimme raikasta tunturipurovettä ja nautimme luonnosta neljänä päivänä sekä yönä. Ihanampi kokemus pois kaupungista ei matka voisi olla.

Muutamia linkkejä vaeltamisesta innostuneille:

Norske Turistforening
Vaell.us

Heinäkuuterveiset ekokylästä, Keuruulta!

Saimme kutsun kylään ja tämä kutsu oli erittäin mieluinen. Pakkasimme mukaan vain tarvitsemamme tarvikkeet ja pienimuotoinen lomamatkamme alkoi. Suuntana oli junareissu Keuruun Ekokylään.

Luonnonkaunis ekokylä sijaitsee noin 8 km Keuruun keskustasta. Alueen pinta-ala on 50 ha, josta asumis- ja viljelykäytössä on noin 2 hehtaaria. Asukkaita ekokylässä asuu tällä hetkellä yli 30 henkeä ja ikäjakauma on laaja, yksivuotiaasta 73-vuotiaaseen, keski-iän ollessa noin 35 vuotta.

Kylän omavaraisuudesta kysellessämme saimme kuulla (ja nähdäkin), että ruoka tulee suureksi osaksi omalta pellolta, kasvimaalta ja kasvihuoneesta, marjat ja sienet omasta metsästä. Lämpöenergian ekokylä saa puuhakkeen polttamisesta. Alueella on myös mehiläisiä sekä (meitäkin mä-ä-ä-ääkimisellään ilahduttaneita) lampaita ja vuohia.

Historia on tämän paikan ympäristössä nähtävillä. Alueella sijaitsee vanhoja rakennuksia, joista vanhin on rakennettu 1900 -luvun alussa. Uusimmat rakennukset ovat 30 vuotta vanhoja. Koko ympäristö kertoo alueella tapahtuneista muutoksista ja siitä, että Keuruun Ekokylällä on pitkät juuret, jotka ulottuvat aikaan jolloin alue oli rajattu piikkilangoin toimien vankien työleirinä. Tämän jälkeen alueella on toiminut alkoholiparantola ja maahanmuuttajien vastaanottokeskus. Nyt, jo 15 vuoden ajan, alue on ollut Keuruun Ekokylä ry:n ja osuuskunnan omaisuutta tarjoten mahdollisuuden ekologiseen elämiseen ja yhteisöllisyyteen.

Koko kylä rakentuu yhteisöllisyyden varaan. Kyläläiset ovat erittäin mukavia ja vieraanvaraisia. Pääperiaatteena on, että asioista päätetään yhdessä ja myös suurin osa asioista tehdään yhdessä. Jokaisella on toki omiakin projekteja ja osaamisalueitaan, jossa oman työn painoarvo on tärkeimmällä sijalla.
Huomasimme, että täällä tekemistä riittää ja jokaisella vaikutti olevan osan päivästä jokin oma askare tekeillä, mutta kuulimme, että rentoutumaankin täällä pääsee esimerkiksi samoilemalla metsässä, veneilemällä joella tai mikä tekemismuoto kulloinkin omaa mieltä rauhoittaa.
Ruokailu toimii vuorolistaperiaatteella (aamiainen, lounas ja päivällinen), jossa jokainen valmistaa omalla vuorollaan ruoan kaikille 30 asukkaalle ja mahdollisille vierailijoille. Heillä on myös urheilusali, jossa salibändyturnauksia on viikottain. Sauna lämpiää kahdesti viikossa. Tapahtumia, joita Keuruun Ekokylässä järjestetään, ovat erilaiset kurssit ja kahdesti vuodessa, keväisin ja syksyisin, järjestettävät talkoot, joihin myös vapaaehtoiset ovat tervetulleita.

Ekologinen elämäntapa konkretisoituu näissä oloissa. Ruoka on kasvispainotteista. Ekokylällä on tuulisähkösopimus. Pesu- ja puhdistusaineet ovat luonnonmukaisia. Autot ovat yhteiskäytössä pientä korvausta vastaan. Kulutus on minimaalista, kaupoilla käydään suureksi osaksi yhteisten hankintojen takia.

Mahtava paikka! Tutustumisen arvoinen kyläyhteisö!

Linkit

Lisätietoa Keuruun Ekokylän nettisivuilta
Voit katsoa Ekokylän elämää Vimeossa
Ylen sivuilla juttu toisessa ekokylässä, Linnanniitussa, asumisesta: Ekokyläasuminen ei ole vain hippien hommaa

Ekosti maailmalla - reilaus

On vierähtänyt aikaa, etten ole tehnyt päivityksiä ja syynä oli loma, jonka vietimme matkaillen Euroopassa. Tässä joitakin vinkkejä ja huomioita, joita teimme omasta ekomatkailusta.

Ennen matkalle lähtöä on syytä kiinnittää huomiota ensimmäiseksi kenkiin ja toiseksi laukkuun/rinkkaan, jota tulee kuljetettua selässään pitkiäkin matkoja. Jollei nämä ole kunnossa, suosittelen ehdottomasti tässä asiassa hankintaa, vaikken kuluttamaan kannusta, sillä matka taittuu niin paljon mukavammin, kun on hyvät kengät kävellä ja hyvä rinkka kantaa. Kun kerralla ostaa kunnolliset, ne kestää kymmeniä vuosia!

Valitsimme liikennemuodoksi junan taittaa pitkiä etäisyyksiä ja ostimme InterRail -lipun, joka tänä vuonna viettää 40 vuoden olemassaolonsa kunniaksi juhlavuotta. Vr:n sivuilla on tietoa InterRail:ista. Hyvä suomenkielinen teitopaketti reilaamiseen löytyy muun muassa www.pallontallaajat.net. InterRailin omilla sivuilla on kattavasti tietoa junaliikenteestä ja matkan suunnittelusta englanniksi www.interrailnet.com.
Suosimme junaa ekologisista syistä sekä saaden yöjunasta yösijan, joka vei meidät aamuksi määräpaikkaan perille. Yksi syy oli myös, että pystyimme tutustumaan paremmin niihin maihin, joissa halusimme käydä, nähden kyseistä maata ja sen ympäristöä junan ikkunasta kulttuurikohteiden lisäksi. Junamatkustamisessa myös väistämättä tutustuu uusiin ihmisiin ja sen kyydissä on mukava rupatella ja kohdata samanhenkisiä matkalaisia. Pieni miinustekijä koettiin junahinnoissa Italia-Ranska akselilla, jolloin maasta pois vievä juna kallistui huomattavasti, vaikka meillä oli Global Pass, joka oikeuttaa rajattomasti matkaamaan Euroopassa ilman sen suurempia kuluja. Virkailija vain totesi "You pay the standard price!" eikä reililipulla ollut vaikutusta asiaan. Tähän kannattaa varautua, jos suuntaa Länsi-Eurooppaan. Vertailukohtana Itä-Euroopassa kaikki toimi varsin hyvin ja reililipulla päästiin matkustamaan muutaman etukäteispaikkavarauksen ainostaan nostaessa lipun hintaa (tämä ainostaan varatessa lippua ja käytäntö on voimassa niin idässä kuin lännessäkin). Se on pieni ekstramaksu ja summa vaihtelee maakohtaisesti.

Kaupunkikohteissa suosimme julkista liikennettä ja paljon kävelimme myös jalan. Eurooppa on paljon edellä Suomea julkisen liikenteen järjestelyssä. Tällaista kaipaisi tännekin korvaamaan yksityisautoilua. Monissa kaupungeissa kaupunkipyörät ovat yleistyneet ja pyörätiet ovat hyviä, erillään jalankulkijoista ja autoilijoista. Pyöriä voi myös vuokrata useilta leirintäalueilta, kuten mekin teimme. Tämä on mainio vaihtoehto liikkua paikasta toiseen kaupungissa.

Näkymä Ljubljanassa

Telttapaikkamme Pariisissa

Majoittuminen tapahtui pääosin leirintäalueella mukanamme olleessa Fjällräven:in 21 vuotta vanhassa teltassa. Ottamalla mukaan vanhan teltan vältyimme uuden hankinnalta ja laadukas teltta, joka näin kauan on kestänyt kasassa, on parempi kuin pussillinen uusia. Valitsemamme leirintäalueet olivat hyvä vaihtoehto hieman säästää matkabudjettia ja saada takuuvarmasti majoitus. Olimme katselleet ennen matkalle lähtöä kaupunkien läheisyydessä olevia leirintäalueita ja ottaneet osoitetietoja ylös, mikä helpotti kaupunkiin päästyämme majoituksen löytymisen. Tätä suosittelen, jos leiripaikka vaihtuu joka yhden tai kahden yön välein. Leirintäalueet olivat siistejä ja tämän henkisille matkaajille oiva vaihtoehto. Säät olivat suotuisat ja oli lämmintä nukkua ulkosalla. Päiväsaikaan tosin teltta tuli kuumaksi auringon paahtaessa taivaalla, joten ruokatarvikkeita ei teltassa voinut varastoida.
Ranskasta, Pariisista, löytyy SolarHotel niminen ekohotelli http://www.solarhotel.fr/en/. Tämä kiinnosti meitä, mutta tehdessämme varausta hotelli oli jo buukattu täyteen, joten emme päässeet kokemaan sen vieraanvaraisuutta. SolarHotel tarjoaa polkupyörät asiakkailleen veloituksetta sekä 100% luomuaamiaisen. Jos tämä herätti mielenkiintoa, ja matka on suunnitteilla Pariisiin, tee varaus hyvissä ajoin.

Pidimme mukanamme naposteltavaa (lähinnä pähkinöitä, rusinoita, taateleita) pienen nälän yllättäessä sekä vesipulloa, jottei aina tarvinnut etsiä ruokapaikkaa tai kauppaa. Olimme varautuneet myös siihen, ettei vastaan tule meille suunnattua ravintolaa kovin helposti, sillä olemme kasvissyöjiä, joten keräsimme listan kunkin kaupungin kasvis -ja vegaaniravintoloista, niin ei tarvinnut nälissään ja uupuneena etsiä umpimähkään sopivaa ravintolaa. Erittäin hyvä sivusto kasvispaikkoja etsivälle on http://www.happycow.net/europe/. Kasvisruokailu on kuitenkin näyttänyt keräävän kysyntää ja yhä useampi tavallinen ravintolakin tarjoaa menussaan kasvisvaihtoehdon. Ruoan suhteen ihanaa oli löytää sattumalta joitain luomuputiikkeja, ja mikä suomalaisesta kulttuurista poikkesi, oli että luomuruokakaupassa myytiin myös luomuviinejä. Luomutuotteet ovat nosseet markkinoille kuten Suomessa, myös Euroopassa, eikä niitäkään tarvitse erikseen lähteä metsästämään, sillä niitä löytyy ihan pienistä ruokakaupoistakin.

Kasvisravintola Prahassa

Toisessa kasvisravintolassa Prahassa

Reilausmatkamme pieniä etappeja oli mm. Puolan Gdyniassa järjestetyt festivaalit. Myös festivaalit panostavat jollain tasolla kestävyyteen. Kävimme pyörähtämässä Heinekenin Open'er Festival:eilla, joka ainakin mainostaa ekologista meininkiä. Huikea oli festivaalialue, joka sijaitsi lentokentällä, josta tällä kertaa emme lähteneet lentoon, ainoastaan tanssimme sillä. :)

Euroopan säät suosivat meitä, ja auringon paiste oli välillä liiankin voimakasta, mikä altisti meidät auringonpistokselle. Pyrimme varjoon, jos mahdollista, ja pidimme päässä jotain hatuntapaista. Aurinkorasva on hyvä olla mukana. Nykyään aurinkovoiteita on tarjolla INCI -listaltaan ihmis -ja ympäristöystävällisempänä muun muassa Lavera:lta, Sante:lta, Lovea Bio:lta ja Alpadermiltä.

Kroatian saari Mali Losinj. Patikoimassa kukkulalle Sv. Mikul, joka merenpinnasta 558m.

Leirinnässä otetaan asiat tosissaan :)

Matkailu avartaa, ja mukavaa on tehdä reissu pienellä hiilijalanjäljellä. Suosittelen ekomatkailua aivan kaikille - se tekee hyvää!

Pieni matkatavaralista reilaajalle:

-hyvät kengät!
-hyvä laukku / rinkka! ja pienempi laukku (kaupungilla liikkumiseen)
-teltta, makuupussi, makuualusta
-(niska)tyynyt
-passi, liput ja laput esim. varauksista, sekä osoitetietoja (esim. leirintä, ravintolat)
-aurinkovoide
-aterimet, lautaset, mukit, linkkari, sakset, pullonavaaja
-(vessa)paperia
-käsidesi, laastaria
-peseytymisvälineet, hammasharja ja -tahna, hiusharja
-pyyhe + naamapyyhe
-hattu/päähine/huivi
-vaatteita muutamalle päivälle (niitä voi pestä matkalla)
-alusvaatekertoja ja sukkia
-pyykinpesuaine ja kassi likapyykille
-kamera ja laturi

Koko omaisuutta ei pidä ottaa mukaan. Vain se, mitä todella tarvitsee, on kannattavaa kantaa selässään. Kaikkia ohessa listattuja tarvikeita käytimme. Tästä listasta voi muokata omanlaisensa kokonaisuuden.

Käy myös tutustumassa:

• Reilun matkailun yhdistyksen sivuihin
• GSTC - Global Suistainable Tourism Council:n kansainväliseen sivustoon kestävästä matkailusta
• Kansainvälisen ECEAT - European Centre for Ecological and Agricultural Tourism -sivuihin, joka tukee kestävää matkailua ja luomua
• Suomen luomumatkailuyhdistyksen ECEAT:in sivuihin