Viehätys villivihanneksiin

Alkukesä on parasta aikaa kerätä pitkän päivän valossa kasvaneiden villivihennesten ravinteet talteen pimenevien syys- ja talvipäivien varalle. Villivihannesherkku, nokkosletut, toimii aina, mutta hortaa eli villivihanneksia voi käyttää myös vihersmoothieihin, maustamaan ruokia yrttejen kanssa, haudukkeeksi teen tavoin sekä leivontaan. Kuivata, pakasta tai syö sellaisenaan - villiyrtit tuovat ruokaan maun ja luonteen.

Uutuutena Suomen Luonnon Villivihannekset -mobiilisovellus, joka esittelee 20 luonnostamme löytyvää villivihannesta. Sovelluksen tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön.

 

Villivihannesten maailmaa avaa kirjallisuus

Hulluna hortaan, Raija ja Jouko Kivimetsä
Villiyrtit tunnistusopas, Eija Lehmuskallio, Jouko Lehmuskallio, Sami Tallberg
Villiä vegeä, Sami Tallberg, Katariina Vuori

Villiyrtit alkavat nostamaan päätään

Nyt on parasta aikaa ottaa pienet villiyrtin taimet ravinnoksi. Nokkosia löytyy jo runsaasti, sanoin vuohenputkea. Pian on voikukkien ja horsman vuoro.

Ilmaista ruokaa löytyy vaikka mistä: pihalta, puistosta, metsästä, pellolta (tienvarsilta kannattaa kuitenkin jättää poimimatta). Villiyrttejä on luvallista kerätä jokamiehenoikeudella muualtakin kuin omasta pihapiiristä, joten kori mukaan vaikkapa lenkille.

Keräsimme peltoa kääntäessämme talteen voikukanjuuret ja pienet ravintorikkaat nokkoset. Nämä ovat tämän kevään ensimmäinen villiyrttisaalis. Tästä se alkaa, ja uutta satoa kasvaa koko kesän ajan!

Voikukanjuuret pesin, kuorin ja kiehautin pari kertaa. Lisäsin ne lisukkeeksi ruoan sekaan. Voikukanjuurissa on pientä kitkeryyttä, mutta ovat muuten maukkaita. Vähäistä kitkeryyttä ei havaitse, kun juuret ovat muun ruoan seassa. Pian tulevat esiin voikukannuput (aikaisempi postaus), jotka voi hyödyntää, kuten myös voikukan kukinnot ja lehdet. Voikukkaa on turhaan pidetty rikkakasvina. Se on erittäin hyvä kasvi, kun vain osaa hyödyntää sen. 

Nokkoset kiehautin ja osan niistä laitoin lettutaikinaan. Nokkosvesi kannattaa säilyttää, sillä sen voi hyödyntää huonekasveille lisäämään ravinteisuutta multaan ja lehdille suihkutettuna pitämään tuholaishyönteiset (kuten kemppi) poissa. Sitä voi myös käyttää hiustenhoidossa huuhteluvetenä.

Villiyrteistä löytyy enemmän tietoa:
hortoilu.fi
Villi elo
Villikataja
Yrttitarha

Kerkät kiehumaan!

Ennen juhannusta on hyvä aika poimia kuusen nuoria versoja, kuusenkerkkiä. Runsaasti C-vitamiinia sisältävät tuoreet kerkät ovat hyvä lääke pimeneviin syysiltoihin (jotka tosin vielä tuntuvat kaukaisilta), sillä niillä on yskää parantava sekä verenkiertoa vilkastava vaikutus. Kerkkiä voi syödä sellaisenaan. Ne voi myös pakastaa.

On muistettava, että kerkkiä kerätessä on kysyttävä maan omistajan lupa, sillä kerääminen haittaa kuusen kasvua. Tästä syystä kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Kuusenkerkkiä kannattaa kerätä kuusen alaoksista, ei latvasta.

Tässä pari juttuja, joita kerkistä voi tehdä ja joita olemme itse valmistaneet. Muitakin vaihtoehtoja on kuten kuusenkerkkäsima ja kuusenkerkkämehu.

Iltatee kuusenkerkistä
Vaihtoehto 1. Kuumaan veteen lisätään tuoreita kerkkiä (pari lusikallista kuusenkerkkiä ja 1/2 l vettä). Niiden annetaan hautua vedessä 5-10 minuuttia tai kunnes väri on muuttunut. Makeutta voi lisätä hunajalla, mutta itse pidän kerkkien mausta sellaisenaan.
Vaihtoehto 2. Kuumaan veteen lisätään kuusenkerkkäsiirappia mauksi ja makeudeksi oman maun mukaan.

Kuusenkerkkäsiirappi
2 l kuusenkerkkiä
5 dl sokeria
vettä
Kuusenkerkät huuhdellaan ja laitetaan veteen yöksi. Kattilaan laitetaan vettä sen verran, että kerkät peittyvät. Seuraava vaihe on kiehauttaa kerkkiä kaksi tuntia vedessä. Tämän jälkeen kerkät siivilöidään pois ja keitinveden annetaan jäähtyä tunnin verran. Laita keitinvesi kiehumaan ja lisää sokeri. Anna sokerin liueta veteen ja keitä 2-4 tuntia koko ajan hämmentäen miedolla lämmöllä. Väri muuttuu keittäessä tummaksi. Voit kokeilla siirapin paksuutta tipauttamalla pisaran kylmään veteen ja jos se hajoaa veteen voit vielä jatkaa keittämistä. Mitä enemmän seosta keität sitä paksumpaa siirapista tulee. Seoksen sakeutuessa ota kattila pois liedeltä. Lopuksi kaada siirappi puhtaisiin, keitettyihin, lasipurkkeihin. Siirappia voi käyttää tavallisen siirapin tapaan mm. lettujen kanssa ja sämpylätaikinaan. Flunssaan auttaa lusikallinen kuusenkerkkäsiirappia sellaisenaan. Alla kuvia valmistuksen eri vaiheista.

Voikukkaset poimintaan

Ruohosipulia ja voikukannuppuja

Hortoilimme eli keräsimme villivihanneksia (joita kutsutaan hortaksi). Pyörähdys luonnossa ja sato voikukannuppuja tarttui mukaan. Oli juuri oikea aika kerätä nämä talteen ennen kuin kukat ovat liian isoja. Voikukka, Taraxacum officinale, on erikoisen hieno ja hyvin yleinen kasvi, jonka kaikkia osia ihminen voi käyttää ravinnossaan: kukkia, kukannuppuja, lehtiä ja juuria.

Voikukannuput (joita keräsimme noin 200g) voi paistaa öljyssä pannulla rapeiksi valkosipulin kanssa tai niitä voi säilöä kapriksen tapaan. Valmistimme "kapriksia", joten kiehautimme kukannuppuja minuutin verran vedessä, johon voi lisätä hyppysellisen suolaa. Tämän jälkeen ne laitetaan puhtaaseen (kiehuvassa vedessä steriloituun) purkkiin omenaviinietikkaseoksen kanssa. Etikkaseokseen lisäsimme kylmäpuristettua kookosöljyä. Vaihtoehtona etikan kanssa voi käyttää hunajaa. Annetaan jäähtyä hetki ja sitten purkki laitetaan vähintään vuorokaudeksi tekeytymään viileään, jonka jälkeen ihana ja edullinen lisuke esimerkiksi salaatteihin on valmis.

Ensi kerran voikukan tavatessasi, ota sen osia talteen, mutta muista poimia kasvi puhtaasta kavuympäristöstä, ei liian läheltä vilkasliikenteistä tietä.

Lisää voikukkatietoa:

http://www.henriettesherbal.com/fi/hk-villivihanneksia.html

http://kaupunkiviljely.fi/mita/villit-vihannekset-ja-kaupunkimehilaiset/