Kasvissyönnin reiluus ja ilo

Oman maan perunat ja porkkanat...

Tänään 1.10. vietetään kasvisruokapäivää, joten sen kunniaksi blogiteksti käsittelee kasvissyöntiä.
Tätä päivää aion myös itse juhlia, sillä minulla tulee tänä vuonna täyteen kymmenen vuotta kasvisruokailijana. En kokenut aikoinaan lihasta luopumista vaikeana ja ruokailuni keveni kasvisruokavalioon siirtymisestä sekä omantunnontuskat vähenivät, joita lihansyönti oli aiheuttanut. Ruokailuni muuttui eettisemmäksi ja ruokavaliosta muodostui elämäntapa. Olen viime vuosina siirtynyt lähi- ja luomuruoan suosijaksi, kiinnostunut hankkimaan ruoan sienestämällä ja marjastamalla, pienimuotoisesti viljellen sekä hortoillen ja vähitellen hivuttautunut kohti vegaaniutta. Tämä kaikki tapahtui sen jälkeen, kun halusin tiedostaa lihakarjan olosuhteet, sen minkälainen koneisto pyörii kaiken takana. Kuluttaja pidetään pumpulissa todellisuudelta (harva eläinten oloista tehtaalla haluaa vapaaehtoisesti tietääkään, asialta on niin paljon helpompi sulkea silmänsä), joka on raakaa ja jossa laiminlyödään eläimen tarpeet.

Olen pienestä asti ollut eläinrakas, joten kasvissyöntiin siirtymällä pystyin konkreettisesti myös osoittamaan kannanottoni lihateollisuutta kohtaan. Mielenkiinto kasvisruokaan on kasvanut vuosien varrella entisestään. Olen kymmenessä vuodessa kiinnostunut ruoasta enemmän, kuin mitä olin sitä ennen. Teen ruoan myös mahdollisimman pitkälle itse, joten näin tiedän kaikki raaka-aineet, mitä syön ja myös vältän valmisruokamössöt ja niiden sisältämät ei-toivotut jäämäaineet.

...ja oman puun omenat.

Miten ja miksi kasvissyöjäksi?

Kasvissyönnillä on pitkä historia. Jo jooniailaisen luonnontieteilijän Thaleksen tiedetään olleen kasvissyöjä pääajatuksena syöjän hyvinvointi. Pythagoras, jonka oppi-isä Thales oli, vei kasvissyönnin aatetta vielä pidemmälle. Kautta historian vegetaareja on vaikuttanut yhteiskunnan huipulla asti. Kuvataiteilijanero Leonardo DaVinci oli aikansa tunnetuin kasvissyöjä. Kirjailijafilosofit Voltaire ja Rousseau, evoluutioteorian kehittänyt Charles Darvin sekä yhdysvaltalainen Benjamin Franklin, olivat kasvissyöjiä. Tunnustautuneita kasvissyöjiä ovat olleet edellä mainittujen lisäksi mm. Franz Kafka, Leo Tolstoi, Mahatma Gandhi ja Albert Einstein, muutaman mainitakseni.

Kasvisruokailu on kasvava ilmiö ja nykymaailmassa se on yksi monista ruokavalioista, joka otetaan huomioon yhä paremmin niin Suomessa kuin ulkomailla. Kasvissyönti edistää kestävää kehitystä ja kasvien kasvattaminen on ympäristöä vähemmän kuormittavaa ja metaanipäästöjä vähemmän ilmakehään päästävää, kuin mitä lihakarjatalous kaikkine sivutoimineen, rehun kasvatuksesta lähtien, on. Vaihtamalla vielä kasvikset luomutuotetuiksi, välttyy kasvinsuojelumyrkyiltä ja lannotteiden jäämiltä, säilöntäaineilta sekä GMO -tuotteilta.

Näiltä sivuilta saa hyvin tietoa kasvissyönnistä ja siihen siirtymisestä sekä löytää maukkaita reseptejä:
Valitse vege
Vegaaniliitto

Liha, kana ja kala

Kasvissyöntiin usein liittyy vahvasti eläinten oikeuksien puoltaminen. Mennessämme historiassa aikaan, jossa eläimet elivät osana yhteisöä, eläinten elinolot olivat yleisesti ottaen paremmat. Koettiin, että jos eläin voi hyvin myös ihminen voi hyvin. Nykyään suurtuotannossa eläimen hyvinvoinnille ei osoiteta juuri minkäänlaista arvoa. Suomen nykylainsäädäntö luokittelee eläimen esineeksi, joten tässä suhteessa olemme tulleet vahnempaa aikaa roimasti taaksepäin, vaikka kehitystäkin olemme saavuttaneet, mutta emme eläinsuojelulain puitteissa. Suomen eläinsuojelulaki on vuodelta 1996 ja uudistuksen tarpeessa. Eläin, kuten mekin, tuntee, aistii ja myös pyrkii ymmärtämään monia asioita ympärillään. Eläinten älyäkään ei sovi aliarvioida, esimerkiksi sika on hyvin älykäs eläin, mutta sikojen tapauksessa kiinnitämme huomiomme lihaan emmekä tutustu eläimeen.

Seuraavaksi raapaisen vain pintaa tehotilojen suhteen (tekstistä tulisi aivan liian pitkä jos mainitsisin kaikki haluamani asiat), joten kehoitan kaikkia tutustumaan asiaan tarkemmin linkeistä, joita liitän tekstin oheen.

Sikalat puistattavat päätä. Lihasiat teurastetaan noin viiden kuukauden iässä. Teuraspainon saavuttavalle sialle on säädetty elintila on 0,65m, eli alle sanomalehden aukeaman kokoinen alue betonisine lattioineen, joissa eläin ei voi luontaisesti kuopsutella maata eikä erottaa syömä-, makuu-, ja ulostepaikkaa toisistaan. Emakoiden elämä on kaameaa tehdastyötä. Porsimisen jälkeen ne joutuvat olemaan kääntymisen estävässä häkissä imetysajan, maksimissaan 8 viikkoa, ja viikon porsaista vieroituksen jälkeen ne laitetaan uudestaan tiineiksi ja teurastetaan kahden vuoden iässä. Animalian ja SEY:n säästä possu -kampanjan sivuilla lisää tietoa sikojen elämästä. Sikatehtaat -sivuilta löytyy tietoa ja voi käydä katsomassa todellista elämää kulissien takana.

Lihanaudat elävät liian pienissä, usein selvästi suosituksia pienemmissä karsinoissa, joissa elää useampi nauta samanaikaisesti. Karsinassa ne eivät mahdu yhtäaikaisesti pitkäkseen, josta seuraa se etteivät naudat saa riittävästi unta ja jouten seisoskelu ei ole lehmälle lajityypillistä. Naudat teurastetaan noin puolitoistavuotiaina. Lisää tietoa Animalian sivuilta.
Lypsylehmät eli hiehot tuottavat maitoa, ja jalostamalla ne ovat saatu tuottamaan maitoa moninkeraisesti vasikan tarpeisiin nähden. Yleensä lypsylehmien ikä on 4 vuotta, jonka jälkeen ne viedään teuraaksi kahden poikimisen jälkeen. Sukukypsyyden lehmä saavuttaa noin vuoden iässä ja kantaa vasikkaa 9 kuukautta, joten kaksi vuotiaana lehmä synnyttää ensimmäisen kerran. Lehmän on synnytettävä joka vuosi vasikka, jotta sen maidon tuottavuus voidaan pitää yllä. Emo ja vasikka erotetaan heti tai viimeistään kahden vuorokauden kuluessa toisistaan, joten lehmä ei saa hoitaa omaa jälkeläistään normaalia 8-11 kuukauden aikaa. Tämä on haitaksi sekä emolle, että vasikalle. Lypsylehmistä lisää Animalian sivuilla.

Broilerituotanto on täysin kohtuutonta eläimelle. Broileri, eli kanarotujen yhdistelmästä kehitetty hybridi, kasvaa jalostuksen tuloksena nopeasti. Tämän kasvun tahdissa eivät pysy keuhkot, sydän eivätkä jalkojen luut. Tästä syystä broilerit kokevat jalkakipuja, eivätkä näiden vaivojen pahentuessa pysty enään normaaliin liikkumiseen. Broilerit saavuttavat sukukypsyyden 18 viikon ikäisinä ja emobroilerit munivat kymmenen kuukautta, jonka jälkeen ne teurastetaan. Yleensä lihabroileri on vain kuukauden ikäinen, kun se teurastetaan. Vertailuksi maatiaskana voi elää jopa 15 vuotiaaksi.
Suomalaisilla tiloilla, joissa broileria kasvatetaan, on yli 40 000 lintua, ja hallin tilan jakavat kymmenet tuhannet broilerit. Ahtaus estää muun muassa linnun normaalin käyttäytymisen. On laskettu, että 23 lintua mahtuu neliömetrin alueelle, joten yhden linnun alueeksi voi määritellä näin alle A4 kokoisen alueen. Animalian sivuilla vielä tarkemmin broilereiden elämästä.

Julma totuus -sivulta näkee eläimien todellista tehdaselämää. Kannattaa katsoa ennen kuin seuraavan kerran mässyttelee liharuoalla.

Olemme nyt käsitelleet lihataloutta, mutta tämän ohella ei sovi unohtaa merien hälyyttävää tilaa liikakalastuksen takia! Troolaukset ovat vähentäneet huomattavasti kalakantoja ja vahingoittaneet pahasti merenpohjaa. Moni laji on uhanalainen, joista muutamia mainitakaseni delfiinit, hait, turska, sinievätonnikalat ja valaat. Meitä suomalaisia läheisesti koskettaa Itämerestä vähentyneet vapaana elävät lohikannat. Tähän on syynä padotut joet. Lohet eivät pääse nousemaan jokea ylös eivätkä osaa käyttää niille rakennettuja ohuita kanavia, joissa juoksetettu vesimäärä ei vastaa lohen tottumuksen mukaista koskea. Vesisähköyhtiöt pihistelevät maksimoidakseen energian tuoton lohikannan kustannuksella.
Sitten päästään kasvatettuun loheen. Tämä ei ole yhtään sen parempi, tosin hyvin yleistynyt ruokapöydissä. Norjalainen lohi ja sen sivubisnes Chilessä on aiheuttanut Chilen rannikolla melkoisia ympäristöongelmia ja norjalainen lohi on vienyt Chileen myös tartunnan, mitä esiintyy lohissa ja mikä tappaa sisäisellä verenvuodolla melkoisia märiä lohia. Nämä kuolleet yksilöt päätyvät eläinten rehuksi ja kalaöljyksi. Terveistä yksilöistä voi mainita niille syötetyn antibioottimäärän olevan suuri. Nämä kasvattamot tuhoavat merenpohjan lohien ulosteella eikä lohilla ole tilaa uimiseen, sillä lohia on yhdessä altaassa niin paljon. En myöskään pidä siitä, että WWF on antanut logonsa käyttöön tällaiselle lohen kasvattajayritykselle, Marine Harvestille, joka maksaa WWF:lle 100 000 euroa vuodessa, saadakseen käyttää logoa, mutta jonka ympäristöongelmat ovat luokaltaan massiiviset.

Kannattaa suosia suomalaista järvikalaa, mikäli kalasta on mahdotonta luopua.

Ongelmana soija

Kasvissyöntikään ei aivan mutkatonta ole. Monet kuuluttavat soijan nimeen sen proteiinipitoisuuden takia. Soijapapu on kuitenkin eräänlainen ongelma. Soija on yksivuotinen hernekasvi ja se on riisin ja vehnän jälkeen yksi maailman viljellyimmistä kasveista. Soijasta 90% on geenimuunneltua, jota käytetään teollisuudessa ja maataloudessa. Soija ensinnäkin tuodaan kaukaa, mikä on epäekologista, mutta se on myös ympäristöongelma esimerkiksi Amazonin alueella Brasiliassa, jossa sitä viljellään valtavia määriä ja EU on Brasiliasta tulevan soijan suurin hankkija. Lajirikkaat sademetsät poltetaan ja hävitetään yksipuolisesti viljeltävän soijan tieltä. Metsien polttaminen lisää metaanin pääsyä ilmakehään. "Keuhkojen" eli sademetsän hävittäminen vähentää ilmasta suodatettavan hiilidioksidin määrää huomattavasti. Yksivuotisesta ja yksipuolisesti viljeltävästä kasvista on haittaa maan ravinteikkuudelle ja viljavuudelle. Tästä seuraa viljelymaan köyhtyminen. Viljelyprosessissa siinä käytettäviä torjunta-aineita sekä kasvinsuojelumyrkkyjä päätyy maaperään ja vesistöihin ja tämä saastunut vesi on paikallisen väestön joka päiväisessä käytössä.

Soijan laajapinta-alaisesta viljelystä seurauksena on ollut myös riisto, jota suuryritykset aiheuttavat paikallisien ihmisten keskuudessa ostamalla maat soijatuotantoon ja alistaen paikalliset ihmiset työskentelemään ankeissa oloissa soijaplantaaseilla. Tämä on hyvin suuri ongelma ympäristöongelman ohella. Paikalliset ihmiset menettävät oman harjoittamansa elinkeinon ja metsästysmaat soijan tieltä.

Soijasta 83% menee eläinten rehuksi ja soijaöljyksi. Eläinten rehuksi menevää soijaa tarvitaan lihatuotantoon monin verroin enemmän, kun mitä lihateollisuudesta saadaan ravinnoksi markkinoille. Tällä määrällä soijaa, joka menee rehuksi eläimille, ruokittaisiin valtavia määriä ihmisiä käyhissäkin maissa. Eläimille syötettävä soijarehu on hyvin yksipuolista ruokavalioa  ja vaikuttaa lopputuloksena myös ihmiseen, joka syö eläimen lihan.

Kehoitan ottamaan selvää soijaa hankkiessasi, missä se on kasvanut ja suosimaan luomua. Pelkastään soijan välttäminen ei kuitenkaan täysin poista soijaa lautaseltasi, sillä se on salakavalasti monien ruokavalmisteiden yksi raaka-aine. Soijalesitiiniä, jota saadaan soijapavuista teollisen käsittelyn sivutuotteena, on hyvin usein elintarvikkeissa käytetty emulgointiaineena. Katsopa vaikka seuraavan suklaalevysi tai keksipakettisi tuoteselostetta, niin näet.

Ruokailu asteittain ekologisemmaksi

Ruokailun voi viedä ekologisempaan suuntaan suosimalla kasvisruokia, lähi-ja luomutuotantoa sekä huomioimalla vuodenajat.

Tukemalla ruokaa, joka on tuetettu lähellä, tekee suuren ympäristöteon ja myös vähentää vesivelkaa, mitä olemme köyhempiin ja kuivempiin maihin, joista tuomme tänne tuhansien järvien maahan vettä sisältäviä tuotteita. Tämä vesi on pois heiltä ja heidän ravinnostaan (mm. hedelmät tulevat kuivemmista maista, viinejä tuomme tänne, samoin monia viljelytuotteita ja nämä ruoat ovat pois maasta, josta ne tuodaan eikä tuontimaa saa vaihdossa vastaavaa "tuotetta" takaisin). Kuluttajan on myös hyvä miettiä tuotteita, joita kunakin vuodenaikana on saatavilla ilman suuria kasvihuone-energiakuluja (esimerkkinä tomaatin tai salaatin kasvattaminen talvikaudella, sillä nämä tarvitsevat paljon valoa ja lämpöä). Tässä muutama linkki vedestä:
Maailman vesitilanne (pdf)
Vesijalanjälki

Omaan ideologiaan kuuluu myös hyvin kytköksissä ruokaan oleva seikka, pakkausmateriaalejen minimoiminen. Mitä vähemmällä pakkausmateriaaleilla pääsee, sitä parempi. Muovinkulutus on nyt jo hurjaa katseltavaa, kun kaikki tuotteet yksilöpakataan ja tupla-/ triplapakataan. Muovista kirjoitinkin jo aikaisemmin täällä.

Kasvisruokailun lisäämistä kannatetaan laajalti ja myös koululaisille on ehdotettu kasvisruokapäivää, joka on otettu asiaksi valtakunnallisesti. Vetoomuksen voi käydä allekirjoittamassa täällä: http://www.adressit.com/kasvisruokapaiva_kouluihin.

Suosittelen seuraavia ravintoa koskevia elokuvia / dokumennentteja katsottavaksi:

• Food, Inc
• Killerbean - dokumentti soijaongelmasta Braziliassa
• Norjalaista lohta Chilestä
• Säilöttyjä unelmia - säilykepurkin matka kaivokselta kaupanhyllylle