Ilmaista ruokaa löytyy vaikka mistä: pihalta, puistosta, metsästä, pellolta (tienvarsilta kannattaa kuitenkin jättää poimimatta). Villiyrttejä on luvallista kerätä jokamiehenoikeudella muualtakin kuin omasta pihapiiristä, joten kori mukaan vaikkapa lenkille.
Keräsimme peltoa kääntäessämme talteen voikukanjuuret ja pienet ravintorikkaat nokkoset. Nämä ovat tämän kevään ensimmäinen villiyrttisaalis. Tästä se alkaa, ja uutta satoa kasvaa koko kesän ajan!
Voikukanjuuret pesin, kuorin ja kiehautin pari kertaa. Lisäsin ne lisukkeeksi ruoan sekaan. Voikukanjuurissa on pientä kitkeryyttä, mutta ovat muuten maukkaita. Vähäistä kitkeryyttä ei havaitse, kun juuret ovat muun ruoan seassa. Pian tulevat esiin voikukannuput (aikaisempi postaus), jotka voi hyödyntää, kuten myös voikukan kukinnot ja lehdet. Voikukkaa on turhaan pidetty rikkakasvina. Se on erittäin hyvä kasvi, kun vain osaa hyödyntää sen.
Nokkoset kiehautin ja osan niistä laitoin lettutaikinaan. Nokkosvesi kannattaa säilyttää, sillä sen voi hyödyntää huonekasveille lisäämään ravinteisuutta multaan ja lehdille suihkutettuna pitämään tuholaishyönteiset (kuten kemppi) poissa. Sitä voi myös käyttää hiustenhoidossa huuhteluvetenä.
Villiyrteistä löytyy enemmän tietoa:
hortoilu.fi
Villi elo
Villikataja
Yrttitarha
