Tilanne on se, että Shell on aikeissa porata Arktikselta öljyä. Öljyvarat, joita Arktiksen alueelta voi saada käyttöön riittäisivät korkeintaan kolmeksi vuodeksi täyttämään öljyn tarpeemme. Shellin yritys on uskomattoman riskialtista. Arktinen alue on hyvin haurasta aluetta luontonsa ansiosta ja jatkuvasti kiihtyvän lämpötilan nousun takia. Se ei kestäisi öljyvuodon sattumista. Musta öljy jään pinnassa kiihdyttäisi entisestään nopeaa jääpeitteen sulamista. Arktiksen alueen eliöstö ei kestäisi sitä eikä myöskään paikallinen väestö. Shellillä ei ole kunnollista suunnitelmaa öljyvuodon tapaiselle onnettomuudelle, eikä myöskään aikeita puhdistaa aluetta öljyvuodon sattuessa, se olisi mahdotonta. Ainoat apuvälineet öljyn pois keräämiseen ovat ämpäri ja lapio hyvin haastavissa olosuhteissa.
Hyviä uutisia on tullut sen huonomman, öljynporausluvan saamisen jälkeen.
Tänään Shell on raportoinut luopuvansa aikeistaan aloittaa varsinaista öljynporausoperaatiota tänä vuonna. Jäälautan ja talven lähestyminen sekä erityisesti porausaluksen vuodon varalta käytettävän öljykapselin vaurioituminen testeissä ovat syynä. Lähes 5 miljardia dollaria Alaskan pohjoispuolisen Tsuktsien- ja Beaufortin meren öljyoperaatioihin sijoittanut yhtiö kokee siis valtavan takaiskun. Sijoittajien tulisi pohtia, voiko tällainen toiminta olla kaiken vaivan arvoista. Kesällä yhtiö sai Yhdysvaltain turvallisuus- ja ympäristövalvontavirasto BSEE:lta luvan, joka perustui tiedonvapauslain nojalla julkaistujen dokumenttien mukaan 2 tunnin aikana kesäkuussä tehtyihin testeihin. Liittovaltion ja osavaltioiden työntekijäjärjestö PEER (Public Employees for Environmental Responsibility) nostikin tästä kanteen virastoa kohtaan, kertoo Guardian.
Tilanne ei kuitenkaan ole ohi. Meidän on saatava Shell hylkäämään koko projektinsa.
Eikä tule unohtaa maailman toiseksi suurinta, Shelliäkin suurempaa energiayhtiötä, Gazpromia, joka sekin havittelee arktista öljyä. Yhtiö tuottaa enimmillään 10 miljoonaa barrelia eli noin 1,19 miljardia litraa öljyä päivässä. Tätä suurempi öljyntuottaja on vain Saudi-Arabiassa toimiva Aramco. Tarkemmat tiedot täältä. Yhtiön Prirazlomnajan öljynporauslautan toiminnan mahdollistama viideksi vuodeksi hyväksytty öljyntorjuntasuunnitelma on vanhentunut tänä vuonna, kertoo The Moscow Times. Greenpeacen keräämien tietojen mukaan Venäjän öljynjalostamoista valuu maahan vuosittain seitsenkertainen määrä öljyä kaksi vuotta sitten sattuneeseen Meksikonlahden öljyturmaan verrattuna - yli 30 miljoonaa barrelia. 10000 öljyvuotoa päivässä.
Lyhyttä matikkaa.
Gazpromin omien tietojen mukaan, se tuottaa noin 53,9 miljoonaa tonnia, eli 453 miljoonaa barrelia öljyä. Koko Venäjän tuotanto on suunnilleen tasolla 3,66 miljardia barrelia vuodessa. Tästä saadaan jakolaskulla aikaiseksi 12,3 % Venäjän öljyntuotannosta. Jos Gazpromin päästöt ovat keskitasoa, pätee 7*0,123=0,861 kertaa 4,9 miljoonaa barrelia (BP:n katastrofi) eli noin 4,219 miljoonaa barrelia pyöristysvirheineen. Kun edellä mainitun Greenpeacen tietolähteen mukaan 500000 tonnia eli noin 4,2 miljoonaa barrelia päätyy vuosittain arktiseen mereen, jää Gazpromin osuudeksi 0,519 miljoonaa barrelia eli noin 10,6% BP:n katastrofista. Ja tämä siis Arktisella merellä joka vuosi! Wall Street Journalin nettipalstalla esille tuotu Venäjän valtion kaasumonopoliin kohdistuva syyte EU:n kilpailuvirastolta voi vielä johtaa lisäpaljastuksiin yrityksen todellisesta toiminnasta. Yhtiön toiminnan läpinäkyvyys on siis suunnilleen samalla tasolla kuin maankuoren.
Mitä voimme tehdä?
- Käydä Save The Arctic -sivuilla vaatimassa Arktisksen alueen suojelua
- Osallistumalla boikotoimaan Shellin yritystä mennä Arktikselle
- Lähettää sähköpostia Shellin toimitusjohtaja Peter Voserille
- Saada ihmisiä mukaan vaatimaan Arktiselle suojelua ja levittämällä kampanjaa
Kevennyksenä katso nämä hauskat ShellFAIL -pätkät:
Osa 1.
Osa 2. (tarkentava osa)
